Syksyisessä sienimetsässä kävellessäni aloin katsella muurahaiskekoja. Niistä lähti jokaisesta ohuita vanoja, ihan kuin tikulla vedettyjä. Ensin mietin, onko sadevesi tehnyt vanat, mutta yhtäkkiä tajusin, että nehän ovat muurahaisten polkuja. Ovatko muurahaiset vai niitä syövät jyrsijät nämä tehneet, sitä en tiedä. Mutta tähän ahaa-elämykseen meni yli 60v. Kannatti tehdä tämäkin sieniretki vaikka sato jäi kehnoksi.
Siitä tämän kuun idea sai kämmeköihin alkunsa.
Olohoneen laatikosta löytyi ikivanha kerä marjapuuron punaista lankaa ja harmikseni myös koiperhonen ja kerässä oli oltu jo muutama tovi, koska lanka oli syöty sisältä pätkiksi. Aluksi en tätä huomannut, kun neuloin kerää päältä päin, mutta kun toisen sukan langan aloitin sisäkerästä, alkoi pätkiä tulla. Onnekseni tässä laatikossa ei ole ollut muita keriä, niin ei ole kaikki langat tuhoutuneet. Pakastimeen laitoin valmiit sukat ja loppukerän muutamaksi päiväksi, jos olisi vielä joitain epäilyttävää jäänyt muhimaan.
Sukkien kärkeen tein päälipuolelle erilaisia pintaneuleita.