Tästä alkoi uuden pöytäliinan tarina. Jokaiseen käsityöhön tarttuu tunteet ja muistot. Mitä isompi käsityö on, sitä enemmän se kerää muistoja itseensä ja niin siitä tulee henkilökohtainen ja oma. Pöytäliinan ja verhon muistot karttuvat vielä käytön myötä. Jos tästä tulee arkiliina, muistot arkipäiväistyvät, mutta jos pidän tätä vain juhlissa, niin tämä saa aivan erilaisen arvonnousun mielessäni. Aluksi tämäkin työ on vain pari pussillista lankoja.. Langat ovat 48% pellavaa ja 52% polyesteriä, vaalean vihreää, vaikkei väri kuvissa tule oikeana näkyviin.
Pinterestistä löytyi ohje, sillä aloitan.. |
Ensimmäinen pari valmis. |
.
Nyt harmittaa isosti! Minä, joka harvoin sairastun, sain flunssan matkalta. Nenä vuotaa ja pärskityttää. Muutoinhan lepo olisi ihan mukavaa, mutta kun jäi nyt väliin kummitytön vauvan ristiäiset.. Odotin niitä niiii-in paljon. Jäi väliin kameran käytön perusteet -viikonloppukin, mutta se ei harmita niinkään, koska kursseja tulee lisää, mutta että jää ristiäiset väliin.. HARMITUS!
Pari lappua päivässä, niin liina on kuukaudessa valmis - ehkä. |
Yhdestä kerästä sain tämän verran. |
Upea auringonpaiste! Kissat jahtaa kärpäsiä parvekkeella. Parvekkeella on huomattavasti helpompi tukkoisena hengittää kuin sisällä. Toisaalta viisaampi pysytellä sisällä, ettei tauti pitkity.
Hyvää viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti