Unisieppari

Tyttäreni on muuttamassa omilleen ja olen virkannut hänelle peittoa. Yhtenä päivänä hän kysyi, että voisinko tehdä myös tupaantuliaiseksi hänelle unisiepparin. No mikä ettei? Edellinen työ oli vielä vaiheessa, mutta kun inspis pongahtaa esiin, niin se ohittaa vähäksi aikaa muun.

Laatikoista löytyi rengas ja lankaa. Pinterestistä pyöreän palan ohje. Ohjetta olen käyttänyt myös aikaisemmin tekemääni pöytäliinaan.

Katselimme kissan kanssa kuviota ja yhteistuumin. Päätettiin, että teen reunan kevyemmäksi ja yksinkertaisemmaksi purkamalla viimeisen rivin ja virkkaamalla ketjusilmukoita edellisen kerroksen mukaisesti.Lopuksi kiinnitin kiinteillä silmukoill työn renkaaseen.

Otos kaksi näyttää kevyemmältä. Jeps, tämän teen!

Tarviin enää sulat ja langat, ehkä joku kaunis helmi tai "timanttikin" olisi megamagee. Täytynee poiketa tänään askartelutukku Charlotassa.

Charlotassa vierähti tovi ja löytyi kaikenlaista.

Sain toisen kaverin askartelemaan kanssani. Sulat ja höyhenet olivat välillä ihan ylivoimaisen ihania.

Yritin pujotella helmiä lankaan, mutta niissä oli niin pienet silmät, etteivät silmäneulani tai 0,75 mm virkkuukoukku mahtuneett läpi, varsinkaan jos lanka oli neulassa. Päädyin kiinnittämään helmet ja sulat lankoihin kuumaliimapyssyllä.

Lopputulos on tämän näköinen. Sulat vähän hapsottavat sinne sun tänne mutta ostakoon kaupasta toisen, jos tämä ei kelpaa! 

Olen tosi huono arvostelemaan omaa työtäni. Näen vain muiden upeat luomukset silmissäni tai koneella tehdyt versiot. 

 

Kohta työssäoppimisjaksossakin on väliarviointi, enkä osaa sanoa omasta osaamisestani juuta enkä jaata. Olen mielestäni ihan ok työntekijä. Asukkailta olen saanut hyvää palautetta, mutta riittääkö ok, vai pitäisikö olla enemmän kuntouttava ote ja ohjaajien mielestä vähemmän epävarmuutta ja enemmän jo suunnitelmallisuutta sekä ammattitaitoa? Vähän jänskättää kuulla arviot.

Taimitarhan joulukalenterisukat

Nina Laitinen on taas suunnitellut joulusukat ja fb:n Taimitarharyhmässä julkaisee joka aamu muutaman rivin ohjetta sukkiin. Koska sain edelliset sukat puikoilta valmiiksi, niin päätin tehdä nämä seuraavaksi. Joulukalenterisukat ovat jo neljännessä luukussa. Sain neulottua toisen sukan ajantasalle. Toista aloittelen huomenna koulun jälkeen.

Kudoin leveintä mallia eli 72 silmukalla aloitin. Käytän sukkiin kotoa löytyneitä vanhoja 7-veljeslankoja ja 4 mm puikkoja. Värit ovat luonnonvalkoinen, joulun punainen ja graniitin harmaa, vaikka kuvassa melkein mustalta näyttääkin.

Ihanaa, pitkästä aikaa mennä kouluun ja jakaa muiden opiskelukavereiden tuntemuksia työjaksosta.
Itsellä on tosi epävarma tunne omata osaamisesta, koska kaikki on niin uutta ja palautetta en ole paljoa saanut. Koko ajan mietityttää, teenkö oikeassa järjestyksessä, oikealla tavalla, olenko liian vanha? Oppiiko vanha koira enää uusia temppuja?

Kalevala Cal jä muutamaa lappua vaille vielä syrjään, mutta eiköhän sekin valmistu jouluun mennessä. Mukavaa illan jatkoa!

Heippa huomiseen!

Taas on vierähtänyt tovi, kun viimeksi postailin. Ohjaajani olivat tyytyväisiä työhöni ja poikkesin verenluovutuksessa. Siellä tarjoiltiin Suomi 100 leivoksia.

Itsenäisyyspäivänä poikkesin katsomassa Pikku-Vesijärven rannassa vesiurkuja ja Lahti Energian järjestämää ilotulitusta. Bussit kulkivat pyhäaikatauluissa ja kerkesimme poiketa vielä lämmittelemään Amarilloon kaakaolle ennen kotiinlähtöä.
 

Lisää kuvateksti

Sukat jäivät tauolle, kun työssäoppimisjakso ja joulukiireet veivät kaiken ajan ja mehun voimistani. Joulun jälkeen vihdoin sain otettua taas puikot käteeni ja istuttua kaikessa rauhassa kutomaan.

Tyttäreni sai oman asunnon, mutta halusi viettää joulun minun luonani, niin äitihän päättyi lattialle. Mihinkäs muuallekkaan..

Vihdoin valmiit! Ihanan pitkät ja kerrankin sopivat myös omiin jalkoihini. Näistä en luovu!

Pipareita ja pienet Jonsukat

Tänään leivottiin pipareita tyttären kanssa. Ikävä on sitä aikaa, kun oma tyttö oli pieni ja naapurien lapset tulivat meille yhdeksi illaksi piparitalkoisiin. Soitettiin joululauluja, leivottiin ja jokainen sai kotiinsa viemisiä. Ne illat tuntuivat oikelta joululta.

Ihana tuoksu valtasi kodin. Teemme joka jouluksi edelleen pipareita, vaikka emme itse niitä paljoa syökkään. Vien isälle ja laitan tarjolle, jos joku poikkea kahvilla joulun alla. Joskus olen ostanut muutaman kauniisti koristellun piparin joulumyyjäisistä ja ne ovat riittäneet ihan hyvin meille. Ihailen ihmisiä, jotka osaavat koristella piparit. Oma sokerikuorrute on aina joko liian paksua tai juoksevaa, ettei siitä saa kunista jälkeä millään, tai sitten taito puuttuu hyppysistä.

Päätin tehdä heti perään toiset Jonsukat. Nämä menee 1-vuotiaalle. Toivottavasti langat riittävät. Vihreä lanka on varmaan yli 10 vuotta sitten ostettu, eikä sitä ole enempää.

Mukavaa viikonloppua!

Vihreää lankaa jäi vielä jämät mutta mustan langan kanssa koin kuhun sekaista pelkoa riittääkö vaiko ei, mutta vielä jäi päättelyyn pätkä eikä tarvinnut tämän takia lähteä lankaostoksille.

Tontun ovella 1. joulukuuta

Kävin eilen askartelutukku Chrlotassa hakemassa askarteluvälineitä ja sieltä löytyi tontun ovi. Ovi oli valmiiksi päällystetty ja siihen oli liimattu saranat ja nuppi. Tänään aamulla askartelin oven valmiiksi. Nyt meille muuttaa Nipsu-tonttu.

Ovi on siis Hollolan Charlotasta. Tyhjästä tulitikkulaatikosta tulee postilaatikko. Hieman madalsin sitä pohjasta ja päällystin askartelupahvilla. Dymon olen hankkinut jo aiemmin kirjakaupasta. Dymolla tulostin postilaatikkoon Nipsun nimen, jotta posti löytäisi perille.

Teipit  ovat jo useamman vuoden vanhoja, ostopaikkaa en muista. Teipeistä ja pahvista askartelin muutaman joulukortin.

 Nipsu on ripustanut Hyvän Joulun toivotuksen oveensa.

Oven vieressä kasvaa pieni, lumenhuuruinenpensas. Nipsu kurkkaa postilaatikkoonsa. Toivottavasti Nipsulle tulee mukava joulun odotus ja rauhallinen joulu.

Sukkia, myös Jonsukat..

Talvi yllätti sukankuluttajatkin. Tein ison kasan sukkia ja niin ne vaan hupenevat kaapista kuin piparit purkista. Kiva, että on tutuillakin tarvetta sukille.

Myös opiskelijakavereille kelpasi sukat.. pienemmät väritoiveineen hänen lapsenlapselleen.

Naapuri täytti vuosia ja neuloin hänelle elämäni ensimmäiset Jonsukat (Jonsukat ovat Jonna Nordströmin suunnittelemat ja hänen fb:n Villasukkarakkautta  -ryhmästään löytyvät selkeät ohjeet erilaisiin Jon-sukkiin). Naapurini sai lahjaksi mieheltään romanialaisen katukoiran, niin päätin tehdä koirakuvion sukkaan. Piirustin koiran paperille. Sukassa se ei ihan näytä samalta, mutta toivottavsti naapurin mielikuvitus riittää tunnistamaan kuvion koiraksi..

Poikkesin tyttäreni kanssa Tallinnassa ja bussimatkalla kudoin sukkia. Musta väri pimeässä bussissa ei ollut kaikkein helpoin yhdistelmä.

Kotona tein kissan avustamana parin loppuun. Kissa avusti tällä kertaa nukkumalla vieressä, eikä sählännyt lainkaan, lue saalistanut lankaa.

Nyt vaan odottelen, että tulevat pois lenkiltä.

Säärystimiä ja kukansidontaa

Työssäoppimispaikassani vanhusten palvelukodissa pyysivät parille miehelle kutomaan säärystimet, kun heidän nilkkansa ovat aina paljaana. No, minähän kudoin ne seuravana viikonloppuna. Illaksi otin töihin myös muutaman muistipelilapun ja pelailin vanhusten kanssa muistipeliä ja pelikorteilla Maijaa.

Viikonloppuna oli myös Wellamo-opiston kukansidontakurssi, jonka tälläkin kertaa veti tuttuun tyyliin Marjaana Meuranen.




 Kukansidontakurssilla teimme kolme työtä. Kaksi kuivakukka-asetelmaa ja kaksi asetelmaa tuoreista kukista.





Vein neilikoista ja krysanteemista tehdyn Suomi 100 työn palvelukotiin asukkaiden iloksi, yhden kuivakukkatyön vein naapurin sunttärikukaksi. Kuvasta puuttuvat sammaleet, joita lisäsin kurpitsan sisälle, ettei se näyttäis niin ammottavan tyhjältä.

 Toisen kuivakukka-asetelman laitoin oveeni joulukoristeeksi ja hyasintti jäi parvekkeelle odottelemaan joulua.