Unisieppari

Tyttäreni on muuttamassa omilleen ja olen virkannut hänelle peittoa. Yhtenä päivänä hän kysyi, että voisinko tehdä myös tupaantuliaiseksi hänelle unisiepparin. No mikä ettei? Edellinen työ oli vielä vaiheessa, mutta kun inspis pongahtaa esiin, niin se ohittaa vähäksi aikaa muun.

Laatikoista löytyi rengas ja lankaa. Pinterestistä pyöreän palan ohje. Ohjetta olen käyttänyt myös aikaisemmin tekemääni pöytäliinaan.

Katselimme kissan kanssa kuviota ja yhteistuumin. Päätettiin, että teen reunan kevyemmäksi ja yksinkertaisemmaksi purkamalla viimeisen rivin ja virkkaamalla ketjusilmukoita edellisen kerroksen mukaisesti.Lopuksi kiinnitin kiinteillä silmukoill työn renkaaseen.

Otos kaksi näyttää kevyemmältä. Jeps, tämän teen!

Tarviin enää sulat ja langat, ehkä joku kaunis helmi tai "timanttikin" olisi megamagee. Täytynee poiketa tänään askartelutukku Charlotassa.

Charlotassa vierähti tovi ja löytyi kaikenlaista.

Sain toisen kaverin askartelemaan kanssani. Sulat ja höyhenet olivat välillä ihan ylivoimaisen ihania.

Yritin pujotella helmiä lankaan, mutta niissä oli niin pienet silmät, etteivät silmäneulani tai 0,75 mm virkkuukoukku mahtuneett läpi, varsinkaan jos lanka oli neulassa. Päädyin kiinnittämään helmet ja sulat lankoihin kuumaliimapyssyllä.

Lopputulos on tämän näköinen. Sulat vähän hapsottavat sinne sun tänne mutta ostakoon kaupasta toisen, jos tämä ei kelpaa! 

Olen tosi huono arvostelemaan omaa työtäni. Näen vain muiden upeat luomukset silmissäni tai koneella tehdyt versiot. 

 

Kohta työssäoppimisjaksossakin on väliarviointi, enkä osaa sanoa omasta osaamisestani juuta enkä jaata. Olen mielestäni ihan ok työntekijä. Asukkailta olen saanut hyvää palautetta, mutta riittääkö ok, vai pitäisikö olla enemmän kuntouttava ote ja ohjaajien mielestä vähemmän epävarmuutta ja enemmän jo suunnitelmallisuutta sekä ammattitaitoa? Vähän jänskättää kuulla arviot.