Kierreraita-pipo

Nyt täytyy jo tehdä muuta välityönä. Alkaa villasukkia olla jo tarpeeksi iso pino kaapissa. Löysin kivan, alunperin japanilaisen pipomallin ohjeen Punomon sivustolta.

Aiemmin tilaamassani Adlibriksen lähetyksessä, oli kolme 100 g kerää paksua Raggilankaa, joista aion ainakin pari pipoa tehdä. Katsotaan riittääkö lanka vielä tumppuihinkin? Raggilanka on noin Novitan Isovelin paksuista.

71% villaa, 28% polyamidia, 1 % polyesteriä

Tein pipoon 14 nurjaa raitaa. Pipo oli helppo kutoa. Joka toisen rivin alussa neulottiin kaksi silmukkaa yhteen ja työn toisessa päässä rivin alussa lisättiin yksi silmukka, jolloin työstä tuli vino. Muutoin pelkkää oikeaa ja nurjaa 4 rivin jaksoissa.

Miten ihmeessä tämä käännellään?

Sylissä sujahti oikein päin, outoa?

Työ pääteltiin ja neulottiin päistään yhteen. Kaksinkertaisella langalla vedettiin kaikki silmukat toisestä päästä sumppuun ja pipohan siitä tuli.

Ohjeessa oli virkattu pipon helma. Virkkasin 6 mm koukulla, kiinteillä silmukoilla punaisen reunan mutta en tykännyt. Tein uudelleen reunan ruskeammalla langalla, joka upposi mielestäni paremmin helmaan näkymättömästi.

Kevään tulon huomaa siitä, että kiertelen ja katselen kaupoissa lankahyllyjen sijaan puutarhahyllyjä. Kädet syyhyää jo kutimista multaan. Tein jo ensimmäiset siemenkylvöt.

Vaikka kasvimaa oli suurelta osin lumen peitossa, niin löytyi sieltäkin lumeton kohta. Bongasin jo kevään ensimmäisen leppäkertun, kotilon ja tulppaanin alun. Fasaanikin huusi risukossa. Tein hyönteishotelliaidan oksista luumu- ja omenapuiden viereen ja join termarikahvit kasvimaalla.

Kesä, sinua odotellaan!