Tyttäreni pitkäaikaisin harrastus on ollut Pokemonin peluu. Vaikka sataa tai tuiskuaa, niin pelattu on. Tämähän peli oli saanut vuoden liikuttaja palkinnonkin joskus. Itse en ole sitä koskaan pelannut, vaikkakin sivusta seurannut. Tytär on jo tasolla 49 ja pieni osa expasta puuttuu seuraavaan tasoon. Mainittakoon, kun se jotain muille pelaajille kertoo. Itselle paras puoli pelissä on ollut, kun ollaan eksyttyämme löydetty takaisin kartalle vieraistakin paikoista.
Aloitin kutomaan sukkia Nalle-langalla 3 mm puikoilla ja vain 48 silmukalla niin näistähän tuli liian pienet. Neuloinkin rannekkeiksi.
Seuraavaksi sukkapuikoille 8 silmukkaa enemmän, eli kuvion verran isommaksi varret, niin mahtuvat jalkaan. Sikäli kiva työ, ettei tarvinnut ostaa lisää lankoja, vaan sain vähemmäksi omia varastoja. Sukissa piti pokepallo tehdä toisin päin kuin rannekkeissa, että jäi varteen oikein päin. Onneksi tytär huomasi. Itse en olisi tiennyt.
Valmista tuli. Sopivatkin ja tytär tykkäsi.
Tavoite saavutettu!
