perjantai 14. helmikuuta 2020

Lämpötilatorkkupeitto

On ilmoja pidellyt...

En ole aiemmin kiinnostunut säästä. On ollut joko hyvä tai huono keli, ja jos joku on kysynyt, millainen sää siellä oli, en ole välttämättä osannut sanoa. Katsonut vaan ikkunasta, miltä näyttää?

Syksystä asti olen kuitenkin illalla viimeisenä ja herätessäni ekana käynyt Forecan sääennustuksesta katsomassa, mitä tarvin päiväkodin ulkoiluun? Sataako vettä vai onko pakkasta klo 9-11 ja 15-17? Onko seuraavat päivät samanlaisia vai tarvinko muitakin vaatteita?

Lankoja on korit pullollaan ja olen miettinyt, miten saisin ne vähenemään. Sukkien kutominen on hidasta puuhaa, virkkaamalla niitä hupenisi nopeammin. Sain vinkin fb:ssa peitosta, johon kudotaan tai virkataan vuoden verran päivän lämpötilan mukaan, eli siis 365 raitaa, ruutua, kukkaa, whatever tai karkausvuonna 366. Tällaiseen en ole vielä osallistunut ja saisin monta eri kerää kulumaan. Tyyli on vapaa. Innostuin!

En saanut mitenkään järkevästi jaolliseksi päiviä ja raidallista en peitosta halunnut niin päätin virkata 12 isoäidin neliötä 4 mm koukulla puolipylväillä, yhden neliön joka kuukausi. Sain linkin, josta katsoin Hollolan lämpötilat tammikuussa 2020 täältä. Päätin virkata klo 14 sään. Yksi kierros on yksi päivä.

Pala suureni sen verran, että vaihdoin tammikuun 22. päivän kohdalla puolipylväät kiinteiksi silmukoiksi. Aika yksiväriseksi tammikuu muodostui. Palasta huomaan, ettei pakkaspäiviä ollut kuin seitsemän, eikä kertaakaan kylmää alle -6 asteen. Yksi muitakin loskaisempi päivä oli 15.1. Osaampahan kertoilla aikanaan vanhainkodissa, kun ilmoja päivitellään. Ei kai näillä tiedoilla muuta tee.
Suunnitelmaluonnokset
 Tammikuu 2020

Sää yllätti virkkaajan. Näitä plussakelejä on tänä talvena sen verran, että Pelicansin sininen lanka loppui kesken Helmikuun 12. päivän kohdalla. Toivottavasti eivät langat laatikoissa lisäänny tämän projektin myötä, kun tarvin uusia keriä, jotta saan sääkartastani totuuden mukaisen.

Helmikuu 2020

Yllättäen kaupassa oleva turkoosi 7-veljestälanka olikin samaa kuin Sockin turkoosi, joten jatkoin sillä, eikä langan vaihtoa huomaa. Tämä kuukausi oli ilmojen puolesta lähes yhtä tylsä kuin tammikuu. Poikkeuksena pari viimeistä päivää, jolloin pakkanen laski ja pysyi vielä päivälläkin alle -5 asteen. Sain valkoisen raidan ja karkauspäivän langaksi virkkasin puolipylväin kierroksen kimmaltavaa Kaupunkilankaa.
Laskiainenkin tuli ja meni. Tänä vuonna ei paljon hiekkamontulla päässyt laskettelemaan, mutta laskiaispullista sentään pääsin nauttimaan perinteisesti hillolla ja kermavaahdolla.


Maaliskuu 2020

Korona-pandemia valtasi uutiset ja hallitus määräsi karanteenit. Päiväkotejahan ei kiinni laitettu, joten minullakin oli töitä. Onnekseni en kuulu riskiryhmiin. Lapsia oli vähän, joten yksilölliseen hoitoon ja lelujen desifiointiin jäi hyvin aikaa.
Viikonlopuksi tuli pakkasta ja ilmat olivat mitä mahtavimmat. Onneksi luonnossa saa vielä kulkea ja siellä tilaa riittää . Lapset luistelivat suolla ja olivat uhkarohkeita aikuisia viisaampia. Järvellä oli pilkkijöitä, luistelijoita ja pyöräijöitä. Järvet ovat jo reunoiltaan monin paikoin sulina. Itse en järven jäälle olisi tänä talvena uskaltanut mennä. Kiersin kolme Tiilijärveä ja kuuntelin rannalla jään alta kantautuvia ääniä; välillä kumea blummm ja seuraavaksi paukahdus tai ritinää. Maagista!

Maalisku maata näyttää. 24.3. oli päivällä 8 astetta lämmintä ja sain peittooni vihreän raidan. Kasvimaalla käydessäni, löysin heinien seasta krookuksen. Ihana ensimmäiset kukat tänä keväänä, jotka näin.
Kaupunki päätti, ettei sijaisia käytetä, koska lapsia on niin vähän päiväkodissa ja jäin työttömäksi. Uudenmaan sekä Lapin rajat suljettiin viruksen leviämisen pelossa. Mihinkä lie tämä johtaakaan?

Päätin neuloa palat yhteen ja virkata peittoon vuoden päättyessä reunan värillä, joka kuvaisi tätä vuotta kokonaisuudessaan. Virkkaan Nallen peltolangalla helmikuulle 2 ylimääräistä kerrosta ja muille kuukausille, joissa on 30 päivää, kerroksen. Reunoihin jää siten sama määrä silmukoita kuin kuukausissa, joissa on 31 päivää ja paloista tulee saman kokoiset.


Huhtikuu 2020

Päiväkodeistakin väheni lapset ja minulta loppuivat sijaisuudet. Oli aikaa muokata kasvimaa kuntoon. Vaikka öisin satoi lunta, päivisin lämpötila nousi sen verran, että kukkia nousi maasta.

Peiton värit eivät ole yhtään oman mieltymyksen värisiä, mutta kuvastavat tätä vuotta. Päivät eivät erotu toisistaan, sama onko arki vaiko Vappu. Ilmatkin ovat pysytelleet neljä kuukautta liki samanlaisina.  Kotona olen ja päivät rullaavat tasaiseen tahtiin.

Toivotaan, että toukokuu tuo lisää väriä elämään ja peittoon.

Toukokuu 2020

Toukokuussa aloitin työt palvelutalossa ja käsidesin tuoksu valtasi pään ja mielen kasvomaskin alla. Ajatukset aivan poissa raiteltaan.

Vihdoinkin päivien lämpö nousi yli 10 asteen ja toivottavasti vielä kohenee. Näistä väreistä tykkään enemmän kuin turkoosista. Jos joskus vielä osallistun tähän, niin talviset värit tulevat olemaan harmaan eri sävyjä ja kesäiset lämpöaallot vihreitä ja punaisia.

Kissakin innostui heiluttamaan koukkua ja teki oman kuvionsa toukokuun palaan. Takatalvi iski puolessa välin kuuta, mutta lopulta sain ensimmäisen, keltaisen hellepäiväkin peittoon.
Työ palvelukodissa on kiireistä, mutta olen tykännyt ja kaikkeen tottuu. Myös käsidesin tuoksuun ja maskiin. Tosin maskin alla hikoiluttaa entiseen malliin.

Kesäkuu 2020

Kesäkuu toi lämpimät päivät ja vapautti matkustuksen joihinkin maihin. Muistelin viime syksyn matkaa Kotoriin kokoamalla palapelin. Töissä hoitajat joutuvat edelleen pitämään maskia, vaikka  omaiset pääsevät käymään katsomassa vanhuksiaan ja vanhukset vierailevat sukulaisillaan ja käyvät kaupassa itsekseen. Hiki vaan valuu suihkutuksissa ylimmissä kerroksissa, joissa on paikoin 40 asteen kuumuus. Onneksi hien voi pyyhkiä maskiin, ei se kyllä hygieninen ole ollut pitkään aikaan. Päijät-Hämeessä ei ole ollut tartuntoja kuin 10 koko aikana (helmi-kesäkuu).



Peitto on puolessa välissä. Välillä sammuu into virkata tätä sysirumaa peittoa, jonka kulmat kupruilee. Tuleepahan jotain tehtyä. Taitaa kuumuus vaivata tekijää...

Heinäkuu 2020

Heinäkuulta odotin enemmän lämpöä, mutta loppua kohden saatiin edes muutama hellepäivä. Kesä meni töissä, niin ei paljoa kerennyt nauttia kauniista päivistä.


Elokuu 2020

Elokuun palan olen näköjään unohtanut kuvata kokonaan. Lämmintä oli silloinkin. No kuvataan vähän myöhässä. Alkaa puuduttaa tämä vuosi kaikkinensa, ei ainoastaan tämä peitto.

 

Syyskuu 2020

Syyskuussa lopetin työt vanhusten palvelutalossa ja aloitin työt päiväkodilla. Yksi myrskypäivä ja lämmin päivä mahtui tähän kuukauteen. Kaipaan niin lomaa kaikesta! Onneksi enää kolme palaa jäljellä tätä typerää peittoa.

Lokakuu 2020

Lokakuun loskakelit. Saatiin ensilumet päiväksi ja räntäsateet useammaksi. Aamuherätykset ja pimeys ottavat koville. Nukahdan yleensä illalla nojatuoliin, jos siihen hetkeksi istahdan. Meinasin viedä pyörän huoltoon, kun etukumi puhkesi, mutta hukkasin lukon avaimen. Olen etsinyt sitä huonolla menestyksellä. Luultavasti se luiskahti kädestäni kissanpisspussiin, mutten sieltäkään löytänyt, vaikka kahteen kertaan senkin tyhjensin. Bussikyydillä työmatka venyi noin tunnilla, pyörällä menisin noin 15 minuutissa.


Marraskuu 2020

Marraskuu on sujahtanut vauhdilla. Töissä olen pitänyt vasuja ja yrittänyt kirjata niitä koneelle aina tilaisuuden tullen. Isän omaishoitajuus, veljenpojanpojat yhtenä- ja palvelutalotuuraukset parina viikonloppuna ovat osaltaan vähentäneet minimiin omien viikonloppujeni vapaapäivät. Tämä kaikki taas vaikuttaa yöuniini, jotka ovat katkonaisia ja sekavia. Kaikki kiire näkyy myös siinä, että olen torkahtanut kotona tuoliin pidemmäksi aikaa ja käsityöt ovat jääneet väliin. Nyt pitäisi kuroa umpeen palan isoimmat kierrokset eli 22-30 päivät.


Joulukuu 2020

torstai 13. helmikuuta 2020

Jämälangat sukiksi

Tämän Uudenvuodenlupaus on sama kuin edellisenä vuonna eli saada lankavarastoja pienemmäksi. Viime vuosi sujui alussa oikein hyvin mutta loppua kohden tuli joulukuussa muutama repsahdus ja lankojen määrä taisi pysyä melko vakiona edelliseen vuoteen verrattuna, vaikka mielestäni olen melko ahkera ollutkin ja lahjoitin jopa pois 3 muovikassillista lankoja, joista en ilmeisemmin olisi tehnyt mitään. Olivat liian paksuja tai ohuita. Päätin myös, etten osta muun paksuisia lankoja kuin Nalle, 7-veljestä tai Socki.

Sateenkaarilangasta sain alun samanlaiset, mutta hieman ennen kärkeä piti pari riviä ennen kärkeä tulla erilainen.. huoh!
Sitten kaikki pidempään pyörineet jämät kehiin ja pois silmistä pois mielestä. Tämmöiset niistä tuli. Ehkä pidän yösukkina  tai annan johonkin keräykseen.

Tytär toi Turkista viime keväänä ohutta lankaa ja sitä seuraavaksi tuhoamaan. Teen vaikka lasten varasukkia päiväkotiin. Lanka on niin ohutta, että hermot menee kutoessa. Ensi kerralla saa tuoda paksumpaa sukkalankaa ja ehkä vähän kauniimman väristäkin. Itse tämän valkkasin, mutta valokuvassa näytti jotenkin kivemmalta.
Ensimäiset parit annoin kummitytön pojille, kun poikkesi meillä. Vielä oli lankaa jäljellä. Sain vielä liki kahdet parit. jälkimmäisiin piti tehdä kärjet eri langasta.
Seuraavaksi Nalle-lankajämät käyttöön. Ensin lilat pois ja seuraavaksi muut. Värikkäiden sukkien työ tökki ja lopuksi vielä toisen sukan kärjessä vaalean punainen lanka loppui, mutta lopputulokseen olen silti melko tyytyväinen. Tietty olisin voinut vielä purkaa jaa kutoa toiseenkin harmaan kärjen, mutta laiska kun olen, niin jäi näin. Vielä jäi tummempaa pinkkiä ja beigeä lankaa pariksi raidaksi johonkin sukkiin, mutta muut nöttöset sain käytettyä.


Jouluna aloittamani palapelikin valmistui hiljalleen. Onnistumisen iloa molemmissa; pienet nöttöset pois ja valmiiksi koottu palapeli.
Isänikin oli taas saanut käveltyä puhki yhdet sukat, niin kudoin varsiin uudet kärjet. Lopusta nöttösestä sain tuolille sukat. Ei kolise lattiaan, kun siirtelen ja nostelen tuolia.


Kun alkuun pääsin, niin siirryin kirjaviin lankoihin ja tein muutamat lasten sukat.