Kantapääharjoituksia villasukkiin

Hollolan kirjaston kokoustilassa on joka kuukauden kolmas tiistai 17.00 - 18.30 ilmainen Novellikoukku. Siellä tehdään omia käsitöita ja Hollolan näyttämön Erkki Saarinen lukee novelleja. Minun on pitänyt mennä sinne jo aiemmin, mutta nyt kun on työttömänä, niin ei ollut enää mitään tekosyytä olla menemättä. 

Mietin, mitähän tekisin ja telepatia toimi. Tyttäreni soitti ja kysyi voisinko tehdä hänen luokkakaverinsa serkuille sukkia? Joten niitä sitten..

Meitä oli siellä noin kymmenen naista tekemässä käsitöitä ja yksi mies kuuntelemassa. Mies ei ottanut hitsausvälineitä mukaan, jotta me muut kuulisimme paremmin. Käsityö sujui nopeaan mukavia tarinoita kuunnellessa. Varmaan menen toistekin.

Tämän sain kirjastossa tehtyä

Jatkoin kutomista kotona ja ajattelin kokeilla toisen sukkaparin jälkeen kutoa seuraaviin toisenlaiset kantapäät. Punaisissa on vahvistettu kantapää.

Vihreissä ristiinvahvistettu kantapää ja sinisissä vahvistettu kantapää siten, että oikea silmukka on neulottu takalaidasta, kun punaisissa neuloin sen silmukan etulaidasta. Ohjeita löytyy vaikkapa youtubesta.

Punaisista kantapäistä tuli raidalliset, sinisistä tasaiset ja vihreistä ruudulliset. On makuasia, mistä itse tykkää? Kaikki ovat vahvuudeltaan samanpaksuisia.

Ystävänpäiväsukat ei kun säärystimet

Älä koskaan sano ei koskaan. Juuri kun pääsin vannomasta, etten kirjoneuleita tee, niin aloitan hetimiten kutomisen. Viittomakielen kurssilla minulta kysyttiin, joko olet fb:n Ystävänpäivä villasukka -ryhmässä, jossa neulotaan yksi uusi kuvio päivässä? Kotiin päästyäni, liityin ryhmään ja siinä opetellaan juurikin kirjneuletta?! Niina Laitinen designs-ryhmästä löysin helpommin hänen ohjeensa päivittäiseen haasteeseen.

Laatikoista löytyneet Nalle-lanka vahvuiset langat

Olisikohan aihetta lähteä ostamaan lisää lankoja? Ystäväpäiväsukissa on jossain vaiheessa sydämiä ja ne on ehdottomasti tehtävä vaaleanpunaisella. Jämälanka ei kahteen sukkaan riitä. Aloitin vaaleanlilalla ja 76 silmukalla. Ei haittaa, vaikka tulisi kireää siimaa, niin sukat menee tyttärelle. Jos onnistun pitämään langat löysällä, niin voin pitää itse sukat. Molempi parempi.

Hyvä syy tarttua härkää sarvista. Olenkohan tulossa vanhaksi, kun viljelen näitä sanontoja?

Monella tuntui olevan vaikeuksia jo tässä. kaksi yhteen varmaan selvä eli täytyy olla langankierto-ongelma. 3, 7 ja 11 rivien kaksi yhteen jälkeen langan kierto tehdään samoin kuin nurja silmukka eli ylä kautta ja toisella kierteellä neulotaan nurja silmukka. 5 ja 9 rivien lagankierto ennen kaksi yhteen silmukkaa otetaan alakautta.

3, 7 ja 11 rivien silmukan lisäys ennen nurjaa silmukkaa

Rivien 5 ja 9 langankierto, ja 2 s oikein yhteen

Ensimmäisen päivän osio valmiina

Tästä alkaakin omat mahdolliset ongelmat, kun otetaan useampi lanka työhön mukaan.. Kääk! Kolme väriä. Selvisin, Huh! Kolmella värillä en olisi toista riviä peräkkäin saanut aikaiseksi. Lanka sadassa solmussa ja vaikka kuinka yritin pitää lankoja löysällä, niin en onnistunut. Solmujen selvitys ja kuvio loppuun. Juu ei tule tästä minun lajia.

Kaksi lankaa tuntui jo taas helpommalta, mutta pakko hakea sitä pinkkiä lankaa ennen neljännen päivän osuutta.

Tauko ja happihyppely olikin tarpeen. Nenä kiinni ruudussa, kieli keskellä suuta, noin äh.. eiku..monta niitä silmukoita oli?

Sisäpuolelle jäi kauhean pitkät langan siimat. Purkuun meni. Onneksi hokasin kiertää langan aina kolmen silmukan jälkeen ylä- tai alakautta ympäri ennen seuraavaa silmukkaa, niin nurjan puolen lanka lyheni huomattavasti. Sukassa vaaleanpunainen ei sitten enää miellyttänytkään niin kuin kerässä, mutta olkoon nyt näin. Olisi varmaan valkoisella tullut kauniimpi.

Kissaa ei kiinnosta

Tämän päivän osuus oli onneksi helppo ja pääsin jopa nojatuoliin kutomaan. Selkä huusikin jo lepoa. Ohjeeseen oli merkattu eri väriset langat neliöihin, mutta valkoista on reilusti jäljellä, niin tein siitä molemmat.

Nurjaan puoleen olen hämmästyneen tyytyväinen.

Jatkan ystävänpäiväsukan päivityksiä tähän alle, sitä mukaan kun valmistuu. Liittykää tekin ryhmään, sieltä löytyy ohjeet. Tämä ei ole helpoin aloitussukka, mutta jos peruskutomiset osaa, niin mikäpä ettei haasteita lisäisi itselleen?

Nyt tein jo toisen varrenkin. Eilen vielä olin sitä mieltä, että jäävät viimeiseksi kokeiluksi, mutta tänään selasin Pinterestistä uusia kuvioita. Niin se mieli yön aikana muuttuu.. ja to do-lista pitenee.

Sain taas langat solmuun.

Mä kanssa haluun leikkimään langoilla.

Eilisen kuvion kanssa sekoilinkin huolella. Alumiinipuikot tipahtelivat ja vaikka joka kuvion jälkeen muistin hengittää syvään, niin silti huomasin vähän väliä kutovani kolmella puikolla..

Nenä kiinni ruudussa, hartiat kasassa.

Ensimmäisen harjoituskappaleen aloitin väärästä kohdin, lukien kapeamman sukan kuviota. Yllättäen eilisen kuvion pilkut olisivat kuuluneet jatkua tässä kuviossa. No pilkut tulivat minne tulivat, ei tässä viilaamaan käydä.. Kun ihailin jälkimmäistä sukan vartta, niin huomasin, että siitäkin oli jo alussa yhdestä kuviosta jäänyt rivi pois. Enpä saisi kouluarvosanaksi kuutosta parempaa näistäkään. No sukat ovat lämpöiset.. 

Tässä kuviossa muuten jäi taas pitkiksi lanka sisäpuolelle, mutta sain neuvon, että seuraavalla rivillä koukkaa oikean silmukan sen edellisen kerroksen pitkän langan alta, niin sitoo sen siististi. Eli opin siis tänäänkin jotain uutta.

En ole mikään mallin seuraaja. Seuraavat kuviosukat teen omilla kuvioilla ja mallilla niin tiedän mitä teen.. ehkä.

Tämän päivän kuvio olikin lyhyt ja simppeli. Helppoa kuin heinänteko! Käytin siihen tummanlilaa jämälankaa, joka riitti molempiin varsiin ja vielä jäikin. Hyvä päivä tulossa! 

Tässäkin lajissa päästiin "välineurheiluun". Yksi kehui langanohjainta, jolla langat eivät mene solmuun ja jälki on tasaista.. Yksi lupaa kolme hyvää toinen kaksi kaunista. Ostin itselleni härpäkkeen, ihania uudenvärisiä lankoja, pieniruutuisen vihkon (johon voin itse suunnitella seuraavia sukkamalleja) ja uudet puikot. Koivupuikot, että voin kokeilla 7-veikallakin kirjontaa, kun sekin kerrottiin olevan helpompaa, kuin ohuemmalla Nallelangalla kutominen.

Aloin innolla opetella lankaohjaimen käyttöä.Kuinka kävi? Ensin piti katsoa youtubesta, miten ihmeessä sitä käytetään. Langat ovat liian löysällä tai kireällä ja joudun kuitenkin oikomaan kolmanne langan solmuja. Kun kolmatta lankaa ei tarvita tällä kierroksella, niin poistan sen.  Kuteesta tuli niin tiukkaa, että aiemmat kavennukset olisi voinut jättää tekemättä. Tai ainakin jätän kaikki seuraavat kavennukset ennen nilkkaa, jos meinaan saada sukat omaan jalkaani ja vielä verenkin jaloissa kiertämään.

Tämä laji on vähän niin kuin jonleeraus, eli pallojen heittely. Yksi pallo (=lanka) pysyy kädessä ja ilmassa helposti, kaksikin menettelee, mutta otappa kolmas esiin ja yritä heitellä ja siirrellä käsissäsi saatika useampi.. Nooh toisilta sekin sujuu ihan ensimmäisellä kerralla, poikkeuksia löytyy..

Vasemmassa varressa puikosta ylöspäin käytin langanohjainta.

Maanantain kuvion neuloin käsin ja sain varteen lisää väljyyttä, kunne taas tuli kavennuskohta. Vielä menee jalkaan, mutta veri ei enää muutaman kavennuksen jälkeen kierrä. Onkohan nämä muuten polvisukat vaiko haaruihin saakka ulottuvat? Eikö kantapää pitäisi jo kohta tulla vastaan? Ystävänpäivään on vielä pari viikkoa aikaa.

Tiistain kuvio oli ihan ok ja helppo. Keskiviikon isoa kuviota en enää tehnyt, koska sukka ei olisi enää mahtunut jalkaan polven yli.. ja siihen tehtävät kavennukset olisivat tehneet nilkan niin kapeaksi, ettei sekään olsi mahtunut. Joten päätin, nyt tämä harjoitus loppui tähän. Tein kolme omaa riviä loppuun ja alun mallin mukaisen resorin ja "sukista" tuli säärystimet.

Ryhmäläisillä oli toinen toistaan hienompia langanohjaimia. Toisilla jopa hopeisia teetettyjä. Ajattelin tuunata itse ilmaisen langanohjaimen. Kiersin paperisuikaleesta sormuksen ja teippasin sen. Tein pahviin rei'ittimellä muutaman reiän ja liimasin suikaleen sormukseen. Reikiin leikkasin pienet viillot, että saan vedettyä langat niihin. Näin se kirjonta hoituu ihan yhtä hyvin, jos kirjoa meinaa muutaman sukan, eikä heti eikä ammattilaiseksi ala. Valmiiksi rei'itettyä pahvia löytyy myös kalentereiden takakansista.

Omalla ohjeella kissasukka jo puikoilla.

Suomi 100 vuotta -sukkia ja vinkkejä

Tässä minun osuuteni Suomi 100 vuotta vauvoille sukkia -keräykseen.

Aina oppii uutta, kun vanhaksi elää..

Kivoja peruskikkoja, joita toiset tietävät ja taitavat ja me toiset ei. Kun olen virheiden ja erehdysten kautta opetellut sukkia tekemään ja yhdellä tavalla oppinut, niin ei aina tule ajatelleeksi, että on monta muutakin tapaa ja onko oma tapa se kaikista oikeista oikein vai onko se mielipidekysymys? Nyt kun olen opetellut jo eri pitsikuvioitakin saamaan oikein, niin tällaisia asioitakin käsittää pikkuhiljaa.

Vaikeaa saada kavennukset sukan kummallakin puolella kantapään jälkeen näyttämään samanlaisilta, kunnes hoksasin, että 1. kavennus tehdään silmukoiden edestä ja toisella puolen silmukoiden takaa.

Joku kyseli fb ryhmässä: "Montako väliriviä teette kantapään jälkeen kavennuksissa?" En ollut aiemmin edes ajatellut, että pitää tehdä välirivit.. Kokeilin ensimmäisiin kavennuksen jälkeen tehden yhden välirivin. Uusissa sukissa ei näy eroa, mutta käytetyissä ehkä huomaa paremmin.. Raot ilmeisesti jäävät pienemmiksi ja kestävät käytössä paremmin, tuumailin. Luulisin, vaan en tiedä.

Joku kysyi onko tämä se kärjen nauhakavennus?  Naapurini antoi kerran vinkin, että kaventaa sukkansa aina niin, että kutoo 1. puikon lopussa kolmanneksi ja toiseksi viimeisen silmukan yhteen edestä ja viimeisen normaalisti. 2. puikon alussa ensimmäinen silmukka normaalisti  ja kaksi seuraavaa edestä oikein yhteen. Toistetaan 3. ja 4. puikkolla, eli kavennukset sivuille. Yksi tai kaksi väliriviä, (ei jää reikiä) ja toistetaan kavennus rivi.

Vasemmalla nauhakavennus, oikealla kavennettu 1. puikon lopussa, 2. puikon alussa, 3. puikon lopussa ja 4. puikon alussa kaksi silmukkaa edestä ja tehty pari väliriviä.

Joku kertoi, että neuloo muutaman silmukan kahdella langalla, niin langanpätkiä ei tarvitse päätellä. Kätevää, jos tekee jämälangoista tai muutoin joutuu vaihtamaan paljon lankoja työhön. Langan saa myös nostettua takaa mukaan kun nostaa sen joka toinen kerta ylhäältä ja joka toinen kerta alhaalta mukaan. Tämä silloin jos tekee oikeaa neulosta, nurjalla ei onnistunut minulta.

Edelleen on oppimista. En osaa kutoa monella langalla, en edes kahdella kirjoneuletta. Aina jää liian kireälle toinen lanka ja lankakerä on viimeistään viiden rivin jälkeen niin solmussa, että en viitsi edes yrittää enää. Tehkööt muut, jotka sen osaavat. Toistaiseksi riittivät perusjutut...

Onnea uusille vauvoille ja heidän perheelleen!

Sukkia piti pitää ohjeiden mukaan pari tuntia pakastimessa. Jos ne on tehty perheessä, jossa on lemmikkejä. Nooh.. unohtuiva sinne pariksi päiväksi.

Hollolan MeSin kautta PHKS:aan ja sieltä...

Lupaan alkaa sukkakummiksi vauvalle, joka saa näistä sukista parin ja jonka äiti ilmottautuu minulle. Teen sukat synttäreiksi tai jouluksi, niin kauan kun käteni toimivat. Jos otat minuun yhteyttä niin sovitaan miten.

 Luontoäiti oli kerinyt viime viikolla suojalumesta tunnelin mäkeen ruusuja.

Vauvan vaiko nuken villatakki?

Muutama syy taas itselle muistutukseksi, miksi kudon villasukkia niin mielelläni? Ohjeet ovat usein vaillinaisia, vaikeasti ymmärrettäviä tai niissä on selkeitä virheitä, joita aloitteleva käsityön tekijä ei saa pähkäiltyä itsekseen ja työ jää siksi kesken tai siitä ei saa sitä mielihyvää, mikä onnistuneesta työstä tulee.

Patteri taisi olla liian kuuma, joten seuraavaksi lämpimin paikka kelpasi.

Lainasin kirjastosta Suloiset silmukat -kirjan. Löysin kivan villatakkimallin vauvalle ja hilelankaa löytyi laatikoista ohjeessa mainittu tarve 150 g. Pakkaspäivänä oli kiva aloittaa työ.

Takakappaletta kutoessa huomasin, että ei taida tuo määrä lankaa riittää. Ehkä langan tarvemäärä on laskettu kuitenkin ohuemmasta, kevyemmästä langasta eikä ohjeessa mainitusta paksummasta. Onneksi olin aiemmin kutonut hilelangasta kaulaliinan, joka on jäänyt komeron ylähyllylle uusien tullessa tilalle. Langan riittävyydestä ei  tullut ongelmaa. Malli tuntui helpolta. 

Sekään ei häirinnyt, että oikean etukappaleen kavennus oli neuvottu väärin. Tässä vaiheessa hokasin, että kavennus kuuluu tehdä työn loppuun, missä hihakavennuskin oli eikä mainittuun alkuun.

Ongelma tuli eteen vasta pääntiessä. Kaulus tuli ahtaaksi ja tosiaan, kaulus onkin kaikissa kirjan kuvissa käännetty sisäänpäin, vauvan kaulan puolelle. Olisiko pitänyt raksuttaa itselläkin, että siinä kohdin oli jotain omituista?

 

Ihan kuin ohje olisi loppunut kesken. Muista osista kuin olkasaumojen yhdistämisistä ei ohjeessa ollut mainintaa. Sain vähäiset palaset yhteen ilman kerrottua järjestystäkin, mutta pieleen menneen kauluksen jälkeen harmitti. Pieleen meni koko työ! 

 Koko, jonka tein oli 3-6 kk ikäiselle. Villatakki mahtuu nippanappa 1-3 kuukautiselle, jos vauva on alle 3 kg syntyessään tai sitten 50 cm nukelle.

Onneksi pakkanen hellitti ja pääsee ulos! Ihana aamu -10 enää!