On vierähtänyt melkoinen tovi, kun viimeksi olen postaillut. Olen kutonut viimeaikona melko laiskasti. Työni palvelutalossa on välillä juhlaa, myös surujuhlaa. Viime kesänä kudoin 100-vuotiaalle taivassukat, jotka hän sai jo viimeisille päivilleen jalkoihinsa ja myös viimeiselle matkalleen.
Yhdelle pirteälle mummolle aioin virkata palatossut, mutta hän ehti menhtyä yllättäin ennen kuin sain nämä valmiiksi. Ei voi koskaan tietää, missä järjestysessä täältä lähdetään. Työ vanhainkodissa on paitsi fyysisesti niin myös välillä henkisesti rankkaa. Omaisten surun vastaanottaminen on ehkä kaikkein vaikeinta. Vanhan, pitkään sairaana olleen, ehkä jo dementoituneenkin vanhuksen poismenoon suhtautuu melko tyynesti, vaikkakaan ei välinpitämättömästi.
