Pikkukumparesukat ja kuivakukkia Suomi 100- kukkia jo 60 koossa

Sade - Hyvä syy kääriytyä sohvan nurkkaan kutomaan!

Kumparesukkasessio jatkuu. Tällä kertaa hieman pienemmillä silmukkamäärillä pienemmät sukat. Nimesin ne pikkukumparesukiksi. Joku heti kysyi löytyykö tolla nimihaulla Googlesta? Eipä taitanut löytyä, niin laitan ohjeen tähän.

2 oikein, 2 nurin (4 riviä)
4 riviä oikein
2 nurin, 2 oikein (4 riviä)
4 riviä oikein

Sateella syntyy sukkia

Tämä postaus on jäänyt luonnosvaiheeseen, koska piti tehdä useampi kuivakukkatyö, mutta en ole ennättänyt. Laitan tämän pois to do-listalta. Yksi työ vähemmän.. huh!

Siirrytään vähän aurinkoisempiin kuviin. Viime kesänä ei saanut kuivakukkia kasvamaan hyvin. Niistä sain vain pieneen koriin asetelman. En erityisemmin pitänyt näiden kukkien väristä. No ehkä pääsiäisen tienoilla joo, mutta taitavat joutaa pois, kun sain uusia tilalle.

Keväällä kylvin vaalenapunaisia ja valkoisia Rusoikikukkia ja tänä kesänä ne innostuivat kukkimaan tosi hyvin.

Olen kuivannut kukkia useaan otteeseen ja miettinyt, mihin kaikkeen niitä voisi käyttää?

Kukansidontakurssilla opin, että vihreä kukkasieni on tuoreille kukille veteen ja harmaa kuivakukille. Kukkasieniä, joihin kukat asetellaan voi ostaa kukkakaupoista. Ne ovat halpoja. Omat kukkasienet löysin muistaakseni jostain marketista Tallinnasta, Tokmannilta tai Hollolan käsityötukku Charlotasta.

Kukkasieniä voi käyttää vain kerran, niin että kukat pysyvät siinä kunnolla ja tuoreet kukat pystyvät imemään vihreästä sienestä kosteutta. Siksi kannattaa miettiä, mihin kohtaan kukkia painelee. Vihreää kukkasientä liotetaan ensin ja kukat asetellaan vasta sitten, kun on lionnut jonkin aikaa. Vihreään sieneen voi lisätä kosteutta kukka-asetelmaan, jos se ei ole välillä kuivahtanut. Asetelmissa kannattaa peitellä sienet kokonaan näkyvistä lehdillä, sammaleilla, foliolla, kukilla tai miten nyt peitättekään. Mikään ei ole tylsemmän näköistä, kuin vaivalla tehty kaunis asetelma, jonka alta loistaa kukkasieni.

Leikkasin O-kirjainten kohtaan kukkasienet ja pistelin kukat läpi. Leikkelin pitkät varret pätkiksi ja ensimmäinen työ oli tässä.

Maanantaina alkoivat opinnot. Ihanaa, että sain jotain tekemistä tämän työttömyysjakson jälkeen. Muutakin kuin omia harrastuksia. Kyllähän nämäkin mukavia ovat, mutta tavallista arkirutiinia viikkoon kaipasin. Viikonlopun odotusta, opiskelukavereiden ja opettajien kanssa ajatusten vaihtoa ja työharjoittelujaksoja.

Opiskelu alkoi mukavissa merkeissä. Kiersimme Karirannassa Lanupuistoa ja nimesimme patsaat uudelleen ja meillä oli muutakn hauskanpitoa ryhmissä.

Wellamo-opistoonkin ilmottautuminen alkoi tiistaina. Viittomakieltä haluan opetella edelleen. Ajattelin jatkokurssia, niin saan hyvän tuntuman taas siihenkin. Tänä syksynä tunnit alkavat uudessa Heinsuon koulussa, joka valmistui juuri koulujen alkuun. Myös kukkien sidontaan aion osallistua joulun alla.

No niin ja seuraavat kymmenen kukkaa kehiin niin on jo kasassa 60. Opin, että Koiranputken ja Vuohenputken erottaa toisistaan lehdistä. Olen tiennyt vuohenputken lehdet aiemminkin, mutta sen kukkia olen tienvarsilla luullut aina koiranputkiksi ja että keltainen ei olekkaan hiirenvirna vaan niittynätkelmä. Mukava huomata muistavansa useat paikat, missä olen kuvat ottanut, vaikka kuvassa ei näy kuin kukka.

Leskenlehti

Voikukka

Ulpukka

Kannusruoho

Ketohanhikki

Niittynätkelmä

Nappiruoho

Maitiainen

Vuohenputki

Ruohosipuli

Metsäretki-sukat

Ei ehtinyt edellinen Kalevala CAL vielä edes puoleen väliin, kun jo uusi projekti käynnistyi. Nina Laitinen, sama jolta tuli ystävänpäiväsukkien ohje ja monta muuta, aloitti tämänkin ihanan yhteisen kutomisketjun. Jos haluatte mukaan, niin ohjeet löytyvät fb:sta Taimitarha-ryhmästä. Joka aamu tulee kuviota pätkä lisää. En varmaan joka päivä lisää postauksia, koska tää elämä on niin hektistä nykyisin... Hyvä, että kyydissä pysyn.

Ensimmäisen päivän kierrejoustin.

Tällä kertaa mukana oli ohjeet myös paksumpipohkeisille, niin siitä se sitten lähti. Vaikka ensin ajattelin, että koulu, viittomakielen tunnit ja virkkaustyöt saa riittää, mutta kun kaapit pursuavat langoista ja puikot olivat tyhjänä, niin eihän tätä nyt vaan voi jättää väliin. Katsotaan kuin pysyn muiden tahdissa?

Toisen päivän lehtikuvio.

Tärkeysjärjestyksessä koulu ensin ja sitten muut harrastukset.. Välillä pitää ehtiä myös ulos. Metsässä olen käynyt sieniä ja kanttarelleja etsimässä. Kasvimaa on toistaiseksi ollut pari viikkoa itsekseen. Sieltä pitäisi hakea loppusato ja kääntää maa talvikuntoon. Mutta kaikkeen en pysty enkä jouda, niin se vaan on.

No metsään menin... Joku ryhmäläisistä näki kuviossa ufon näyttävän keskaria. Itsellä ei mielikuvitus ihan riittänyt sellaiseen, jos ja kun sukan nimi on Metsäretki.

Omat arviot seuraavista ovat kuvioista ovat metsäretkeltä, pihlajanmarjat, joitain varpuja ja marjoja ja ehkäpä sieniäkin. Katsotaan osunko oikeaan?

Paksun pohkeen sukka nyttää isolta, kun siinä ei ole joustinneuletta. Ihan sopiva. Tällä kertaa tuntuu jo kuviokutominenkn helpommalta kuin ennen. Ensimmäinen tekemäni kirjoneulesukka, joka sopii omaankin jalkaan. Eli kehitystä näkyvissä tällä saralla.

Ryhmässä puhuivat lankadominassista. Kuulema alempaa otettu lanka tulee paremmin esiin eli tuo värillinen on nyt ollut alempana. En huomaa eroa, mutta osaampahan uuden sanan. Kuvaa katsellessa nuo vihreät voisivat olla myös kuusia ja marjat mustikoita.. hmm - täytyypä tehdä uusi metsäretki.

Huomenna on Diapeteksesta ja lääkityksestä tentti, joten piti tehdä tämän päiväinen osuus heti aamusta pois häiritsemästä keskittymisestä lukemiseen.

Pari etätyöpäivää edessä, tosin ensi viikolla on kolme tenttiä. Löysin toiset puikot ja tuli taas sateinen ilta, niin sain kudottua toisenkin varren "ajantasalle". Toiseen varteen tuli aloitusvirhe ja ruusujen alla olevat sydänlehdet ei kohdistu samalla lailla, mutta olkoon nyt noin. Muutoin olen välttynyt tällä kertaa virheiltä, mutta vielä on kerroksia jäljellä.

Eipä ole ruusuja metsässä tullut vastaan, mutta parkkipaikalta metsään lähtiessä niitäkin näkyy. Voihan nuo tosin olla vadelmia tai lakkojakin.


Torstai on toivoa täynnä. Tämän päivän pätkä oli lyhyt, niin korjasin eilisen virheet. Nyt on molemmissa sydämet paikoillaan. Ensimmäistä kertaa omassa työssä näen myös lankadominanssin vaikutuksen, eli kun värilinen lanka on otettu alhaalta ja valkoinen ylhäältä, niin värillinen (punainen) jää työhön koholle. Voilá, kehitys ei ole päättynyt!

Näettekö lankadominanssin viimeisessä kuviossa?

Perjantaina tammenterhoja

Nyt alkaa olla vartta sen verran, että kohta loppuu leveän pohkeenkin jousto sukan yläpäästä ja nilkkaa en kaventanut enää 52 silmukan jälkeen. Kuvio osu kivasti tasan ja sukat mahtuivat sillä keinoin vielä jalkaan. Leveäpohkeisilla on myös usein leveä nilkka, minulla ainakin. näköjään miesten sukassa on tämä silmukkamäärä. Taidan jatkaa lukien sitä ohjetta.

Aamulla kudoin tämänpäiväisen kuvion. Kirjoneule ei ole niin tasaista kuin haluaisin. Tekniikka vaatii vielä lisää ja paljon harjoittelua.

Lähdin ulos tuulettamaan ajatuksiani. Toivottavasti läpäisen huomisen kokeen, jossa "saa olla kaksi tai korkeintaan kolme virhettä", sanoi opettaja. Olen huippu ymmärtämään kysymykset väärin ja vaikka osaan asian, niin panikoin. Olen enemmän tekijä kuin lukija.

Kävin liki kolmen tunnin lenkillä samoilemassa metsässä ja järvellä. Ihanaa, vihdoin aurinkoa ja lämmintä!

Ensimmäinen tentti meni "heittämällä" läpi. Tiistai-aamuna meidän luokan oppilaille tarjottiin ihana hartiahieronta. Se oli työnäyttönä toisilta lähihoitajaopiskelijoilta, joilla oli kuntoutuksen jakso menossa. Ei olisi parempaan saumaan voinut sattua. Taas lähti veri päässä kiertämään ja ajatukset sai nollattua.

Kantapäämalli oli ihan uusi tuttavuus enkä tiennyt pitikö nurjan puolen silmukka neuloa etu- vai takalaidasta? Neuloin takalaidasta. Mallissa nostettiin joka toinen silmukka mennen tullen, niin mielestäni kantapään olisi pitänyt olla vielä kolmasosan pidempi. Vahvistetuissahan se nostetaan vaan työn oikealla puolella. Tällä mallilla siitä tuli tosi tiukkaa neulosta ja varmaan vahvaakin. Toivottavasti sukka menee vielä jalkaan nilkan kohdalta.

Seuraavaan tenttiin lukeminen alkoi heti illalla. Sukkia olen kutonut aina välityönä, jolloin ei ole enää kovalevy ottanut mitään vastaan. Miesten sukkamallissa näytti olevan jo yksi ylimääräinen rivi. Toivottavasti siinä on ylimääräinen kuviokin.

Toinenkin tentti meni läpi ja oli ihan rauhallisisin mielin lääkelaskennan tentinkin jälkeen. Kunnes tänä aamuna sukkia kutoessa tajusin tehneeni yhden pilkkuvirheen ja ei kun uusimaan parin viikon päästä. Voihan kakkakikkare!

Sukkaan tuli lintu ja miesten sukkaan toivomiani lisärivejä. Sukasta tuli 42 kokoinen. Itsellä on numeroa pienempi jalka. Taidan tietää yhden tytön, jolle nämä sopivat. Toivottavasti ei ole pohje liian leveä hänelle.

Posteljooni oli tipauttanut eilen luukusta lankapaketin, joten seuraavia sukkia suunnittelemaan. Hyvää viikonloppua!