Enolle ja vaimolleen sukat

 Eno täytti 80v, kuten hänen vaimonsakin. Eivät halunnet lahjoja, mutta ovat innokaita marjastajia ja sienestäjiä, niin päätin neuloa villasukat molemmille. Näitä ei lasketa. Enolle perussukat ja Enon vaimolle valepalmikosukat. 

Olen saanut heiltä muutama vuosi sitten kiinanruususta pistokkaan. Kasvista, joka on noin 60-70v vanha. Se on alunperin Irja-mummoni, joten se on nimettiin Irjaksi. Otin kaikkein pienimmän, koska en omista viherpeukaloa. Ihmeekseni kasvi on viihtynyt hyvin jopa minun hoidossani. Kesäksi siirsin Irjan parvekkeelle. Juhannuksen tienoilla laitoin juurelle kanan kakkaa. Nyt se alkoi kukkimaan. Kukkia tuli jo 7 ja vielä on kaksi nuppua aukeamatta. Ikävä kyllä parvekkeelta kasvi sai jauhiaisia niskaansa. Pesin lehdet mäntysuovalla. Toivottavasti tuhoaa ötökät. Kukka on todella kaunis.

Sain myös tyttäreltäni keväällä kiinanruusun. Se tykkäsi kukkia parvekkeella koko kesän. Hänelle neulon perussukat langasta, jota kumpikaan ei muista eikä tunnusta valinneensa kaupasta. Persikkaraita ja lilat ovat tyttäreni lempivärejä, vihreä minun, mutta sinapin keltainen ei ole kummankaan mieleen. Ohuet unisukat tulee kyllä käytettyä, vaikkei niin kivan näköiset olisikaan.

Heppajuttuja ja Katsesukat

Työkaverini kyseli, haluanko ostaa osuuden ravihevosesta? Innostuin ja ostin itselleni ja tyttärelleni puoliksi 5 % osuuden. Aikaisempi kokemus hevosista ja raveista on vuoden 1976 Uudenvuoden ravit Lahden vanhalla raviradalla ja paleli niin pirusti.

Tämän päähänpiston innoittamana aloin kutoa itselleni Lumi Karmitsan Katse-sukkia. Vähän harmitti, kun resori on ohjeessa 2 oikein ja 2 nurin, vaikka kuvassa se oli jotain muuta, ehkä valepalmikkoa. Neuloin kierrettynä joustinneuleena oman resorini. Varret 4 mm puikoilla ja kärkiosan 3 mm puikoilla.

Varsamme on Saxeli, Suvi Perttusen tallin hevonen, joka oli Larva-Jussilan tilalla Ilmajoella kesän ja siirtyi valmennettavaksi Orimattilaan.

Muutakin on ehtinyt tässä sukan edetessä tapahtua. Kevätflunssa, Tallinnan ja Milanon matka ja isäni hautajaiset ja asunnon tyhjennys, tuntuu että pää sekoaa.

Kävi vielä niin, että kun sain ensimmäisen sukan valmiiksi, niin huomasin, ettei kaapeista löytynyt enää Nallen grafitin harmaata, ei myöskään kaupoista. Onneksi fb ryhmässä yksi ystävällinen lupasi lähettää minulle 5,60 eur kerän. Lupasin maksaa hänelle enemmän, koska postimaksut jo veivät ison osan. Hänpä oli niin kiltti, ettei ottanut enempää rahaa ja yllätys oli, että kerä saapui postista ja oli vielä niin hienosti purettu,etten joutunut solmujakaan availemaan koko sukan aikana. Iso kiitos, jos luet postaustani!

Nyt on sukat valmiit ja jo toisen sukan aikana opettelin latvialaisen palmikon you tuben hyvän videon avulla. Meni vähän pieleen muutaman kerran, mutta saa jäädä. Ensimmäisestä selvisin aloittelijan tuurilla.

Saxeli oli Hippoksen varsanäyttelyssä ja ylsi näyttelyn parhaaksi varsaksi 48 pisteellä II+ (1/15)

Kuva: Jenna Kansanoja

Saxeli kotiutui syyskuussa Orimattilan ja käytiin viikolla vähän katsomassa, kun aloitti eskarin. Komea, hyväkäytöksinen ja reipas poika.

 

Kissasukkia

On jääneet kuulumiset vähiin. Mielestäni en ole kovin paljon neulonutkaan, mutta viime postauksesta onkin todella pitkä aika. Vanhat kissasukat olivat puhkikuluneet niin neuloin itselle uudet. Sitä paitsi lomalla, vaikkakin päivällä, on asteita 37 niin kivilattiat ja lentomatkat ovat viileitä. Tarvin siis sukat.

Tytär tarvi myös uudet ohuet saapassukat, niin samalla mallilla kudoin toiset hieman eri väriset.

Työkaverin 40v synttäritkin oli tulossa. Hän ulkoiluttaa kissaansa pari tuntia päivässä, niin kissasukat ovat passelit myös hänelle. Yhdet vielä samalla mallilla, niin ei tarvinut turhia pähkäillä.

Menkää metsään. Nyt löytyy sieniä vähän joka makuun. Hyvää syksyä!

 

Vappu tuli ja meni

Ajattelin siirtyä kirkkaisiin väreihin ja iloisempiin tunnelmiin, neuloa jämälankoja. Sitähän materiaalia riittää varmaan hamaan tappiin asti. Tarkoituksella tein eriparisukat. Kivat tuli, kelpaavat mulle.

Vappu olin töissä ja churroja leivoin ensimäistä kertaa. tein tarkoituksella lyhytä, jos eivät maistu, mutta kaikki meni. Taidan tehdä toistekkin.

I

Pääsiäissukkia

Kudoin veljenpojalle ja hänen lapsilleen perussukat. 42 kokoiset on isommat 7-veljeslangasta, 6- ja 3-vuotiaille pienemmät neulottu Sockista heidän talvikenkien pohjallisten koon kokoisiksi. En tiedä, mitä kokoa ovat.

Veljenpoika pyysi vielä pitkävartiset sukat kipeisiin kinttuihnsa. No tätihän neuloi. 

Varret neuloin 4 mm puikoilla ja terät 3 mm puikoilla. Tiheä neulos kestää kulutusta paremmin.

Ajattelin, että 100g kumpaakin väriä riittää, mutta graniitin harmaa loppui juuri ennen kärkiavennusia. Sen verran enemmän söi nuo kantapäät lankaa. Harmaata jäi reilusti jäljelle.

Seuraavan postauksen lupaan ennen seuraavaa pääsiäistä. Näköjään on ollut sen verran taukoa neulomisilla. Kutomisinto on hieman laantunut, ehkä se tästä taas piristyy. Koitan löytää uusia malleja ja haasteita itselleni tällä saralla. Jämälankamallit kiinnostavat, kun langat tuntuvat lisääntyvän kaapissa, vaikken mitään tee..

 Hyvää Pääsiäisen jatkoa ja kevättä!

Palvelutalon elämää sukat

 On vierähtänyt melkoinen tovi, kun viimeksi olen postaillut. Olen kutonut viimeaikona melko laiskasti. Työni palvelutalossa on välillä juhlaa, myös surujuhlaa. Viime kesänä kudoin 100-vuotiaalle taivassukat, jotka hän sai jo viimeisille päivilleen jalkoihinsa ja myös viimeiselle matkalleen.

Vuoden alussa vanhin asukkaamme täytti 101 vuotta. Hän sai syntymäpäivälahjakseen myös kutomani sukat. Socki-kerä riitti 39 koon pariin ja yllätyksekseni, niistä tuli myös identtiset kuvioiltaan.

Yhdelle pirteälle mummolle aioin virkata palatossut, mutta hän ehti menhtyä yllättäin ennen kuin sain nämä valmiiksi. Ei voi koskaan tietää, missä järjestysessä täältä lähdetään. Työ vanhainkodissa on paitsi fyysisesti niin myös välillä henkisesti rankkaa. Omaisten surun vastaanottaminen on ehkä kaikkein vaikeinta. Vanhan, pitkään sairaana olleen, ehkä jo dementoituneenkin vanhuksen poismenoon suhtautuu melko tyynesti, vaikkakaan ei välinpitämättömästi.