Pyynnöstä säärystimet ja sukat

Työkaveri pyysi palvelukodin vanhimmalle asukkaalle tekemään säärystimet. Asukas on hyvin viluinen ja haluaa myös sisällä pitää villavaatteita. No isoilla 5 mm puikoilla neuloin. On vain plussaa jos ne vähän venyvät ja jämälangoista tuli nopeasti tällaiset. Itselle hieman isot ja riittävän pitkät, joten sopivat myös saajalle.

Seuraavaksi toinen työkaveri pyysi tekemään villapuseron, missä olisi hevosia. Siihen sentään osasin sanoa ei, mutta lupauduin tekemään polvisukat. Sainkin litanian ohjeita, mitä sukkiin pitäisi tulla: hevosia, lampaita ja kaksi koiraa, molemmat roduiltaan Belgian Shepherd, valokuvatkin sain... Jaahas, lupasinko liikoja? Ei kun pinterestiä selaamaan ja joitain ideoita sieltä noukkimaan. Lankoja on riittämiin kotona, joten uusia en aikonut ostaa. Käytin 7-veljestä ja Socki-lankaa, varret 4mm, kantapäät ja terät 3,5 mm puikoilla, resorit kierrejoustimella. Päätin silmukoid eläimet. Jos saaja ei tykkää sukista, niin puran kuvat ja pidän ne itse. Lammas oli helpoin, joten aloitin siitä.

Seuraavaksi jo haastavampi hevonen. Sitä purinkin muutaman kerran, ennenkuin osuivat silmukat kohdilleen.

Hankalimmaksi osoittuivat koirat, joista ei löytynyt mitään vinkkiä. Päätin tehdä ne istumaan ja takaapäin, niin ehkä ne hämää, kunhan ovat oikean värisiä. Lammaskin oli niin yksinäisen näköinen, että silmukoin sille kaverin.

Kuviot ovat sukan sivulla, niin parin kuvio tulee toiselle puolelle. Tein hevosesta eri värisen enkä edes yrittänyt saada eläimiä samalle kohdalle kuin ovat toisessa sukassa. Tämmöiset niistä tuli ja onneksi kelpasivat. Huh!

Näistä innostuneena työkaverit alkoivat kilpaa pyytää tekemään sitä sun tätä: unikkosukkia, Minnilapasia ym. mutta nyt sanoin, että vapaa-aika on minullakin kortilla, enkä halua istua sitä vain kutomassa. Sitä paitsi pari omaa villapuseroa odottaa edelleen valmistumistaan. Toinen viime keväästä asti ja toiseen ostin langat syksyllä. Jonnekin on kutomisesta into kadonnut. Odotan uutta flowta.

Vieraspatjan päälle suoja

 Lempivärini on vihreä ja nyt taitaa olla muotivärikin, kun kaupoista löytyy sisustustavaroita eri vihreän sävyissä. Muuton yhteydessä heitin vanhan kissojen raapiman, kuluneen vieraspatjan pois. Huomasin Sotkan mainoksesta taittopatjan, petroolin vihreällä päällyksellä. Siispä kaupoille. 

Nyt vahingosta viisastuneena, päätin virkata patjalle heti suojapeiton ennen kun se on raavittu. Lankojahan on kerääntynyt. Virkaten lankaa kuluu enemmän kuin neuloen. Katselin Pinterestistä muutaman neliömallin ja virkkasin viisikerroksisia neliöitä kolmella eri värillä. Yhden ylimääräisen veden vihreän palan, jotta saan työstä neliön.

Yhdistäminen tuottaa aina päänvaivaa. Tein ylimääräisen kerroksen eri värillä jokaiseen palaan ja kiinnitin ketjusilmukoilla. Reunaan vielä ylimääräinen ketjusilmukkarivi. Heti menee käyttöön.

Lankoja jäi sen verran pienet kerät, etten tee reunuksesta suurempaa. Tunnelmallista viikonloppua!

Karkelosukat

Näin marjapuuron värisiä herkullisia Lauri-lankoja, enkä tietenkään voinut vastustaa kiusausta ostaa paria kerää kumpaakin. Lauri on 7-Veljestä paksuinen lanka. Olen aiemmin tilannut Jämälankasukat -kirjan, jossa on Pirjo Iivosen suunnittelemia sukkia. Selailin sivuja ja löysin kivan mallin Karkelo. Siinä on rivinousuja eli vaikka työssä on erivärisiä lankoja, niin vain yhtä lankaa neulotaan kerrallaan, joten sukasta ei tule kovin paksu, vaikka on useampi lanka. Siis kiva malli, ei kun tuumasta toimeen.

Kuvioruudukko kapenee työn edetessä. Kirjan mallissa oli käytetty useampaa lankaa. Näihin sukkiin käytin vain kahta. Tummempaa lankaa meni osa toisestakin kerästä, pinkkiä riitti 100 g kahteen sukkaan. Sukista tui 40-41 kokoiset 3 mm puikoilla paksuun pohkeeseen, tai ohutpohkeiselle farkkujen päälle, jotta pysyät ylhäällä. Jos teen toiset sukat vastakkaisilla väreillä, niin saan käytettyä ostamani langat kokonaan.

Ensimmäisessä kuviossa yläreunassa oli ainoastaan yksi nosto ja muissa kapessa kohdassa kaksi ennen kuvion leveämistä. Katkaisin pinkin langan liian aikaisin ja viimeinen nostokuvio jäi neulomatta. Tein toiseen sukkaan saman "virheen".

Näin entistä käsityöopettajaani ja näytin hänelle valokuvia sukistani. Koulunumeroni käsitöissä oli 6 ja ihan aiheesta. Olen tunnustanut, että koulussa käsityönä tehdyt sukat olivat mummoni kutomat ja saanut sen jo aiemmin anteeksi. Nähtyään kuvan näistä ja muutamista kutomistani Jonsukista, hän totesi, että nyt saat 10+. Voi mikä vaikutus sanoilla voi olla joko nostattaa ja latistaa! Hymyilin vielä tänäkin aamuna.

Niin moni tulee vastaan -sukat

Ostin minäkin uuden Arabia 1873 sukkakirjan ja selailin, mitkä sukat neuloisin. En osannut päättää. Joten jäi vielä hautumaan.

Lankalaatikosta etsin, mitä keriä sieltä löytyy. Kahvia juodessa hokasin, että voin tehdä omasta mukista oman version. Strömsöpaidan langoista jämät ehkä riittäisivät.

Olen ostanut euron mukit Tokmannilta joskus ja tykkään niistä valtavasti. Kutoessa päässä soi korvamatona Ressu Redfordin "..niin moni tulee vastaan, kuka on se oikea?" Yhden sukan sain nopeasti valmiiksi ja toisenkin viiveellä. Langat riittivät. Hyvä niin. Ei tarvitse ostaa valkoista lisää, kun en oikein valkoisista sukista pidä. Aatokset olivat monasti myös isässäni. Ehkä näistä tuleekin taivasmatkasukat. Toki isä on vielä elossa ja sukat ovat kokoa liian pienet hänelle.

Sukat piti vielä kosteuttaa ja laittaa painon alle siliämään.. Nooh.. enää tarvi vain kosteuttaa.

Tykkään enemmän kirkkaista väreistä ja silmukoin pinkin sydämen vielä näkyvämmällä langalla.

Ihanaa, kun rajoitukset vähenee ja arki palaa taas uuteen normaaliin. Seuraavaksi kaivan jo kirkkaat syysväriset langat esiin.

Rivinousu villasukat, Aulanko

Tänä kesänä on ollut monessa paikassa auringonkukkapeltoja, joista yksityiset ovat saaneet kerätä kukkia omiin tarpeisiinsa. Villähteellä, Lankilantien varressa on sellainen. Kävimpä minäkin poimimassa kimpun parvekkeelle. Vähän väriä tummenevaan elokuuhun.

Myös Hämeenlinnan Aulangolla poikkesimme karhuluolassa ja yhdet sukat valmistui elokuussakin. Vähän eloa muutoin normiraidallisiin sukkiin sain rivinousulla.

Poikkesin myös lähimetsässä ja löysin suppilovahveroita muutaman desin ja leivoin sienipekonipiirakan. Ai että,kun tuli hyvää!

 

 

 

Kierretty joustinneule -sukat, Kreeta

Syyskuun piristysruiske oli irtiotto töistä sekä arjesta. Luin Maeve Binchyn kirjan Taverna tähtien alla ja matkakuume kasvoi ylitsepääsemättömäksi. Mä olen niin ansainnut tän matkan.

 

Vaikka olin langanostokiellossa, niin haksahdin ostamaan Kotikullan sinivalkoista raitalankaa pari kerää. Yhdestä kerästä kudoin lyhyellä varrella 3 mm koivupuikoilla 39 koon sukat. Hieman kuviota sain varren kierretyllä joustinneuleella. Ensimmäinen sukka valmistui lennossa vaiko lennolla oikeampi sanamuoto? Parin kudoin aamuisin liiemmin kohdistelematta. Erisävyraidat ei itseäni haittaa. Lankaa jäi yli, niin uskalsin aloittaa vielä toisesta kerästä paluumatkalla itselleni 41 koon sukat.

Merivesi oli kesän jäljiltä ihanan lämmintä. Uimme joka päivä joko meressä tai hotellin uima-altaalla. Rannalla kilpailtiin, kumpi saa useamman kiven pysymään päällekkäin. 12 oli ennätys.

Kotimatkalla aloitin kutomaan itselle sukkia. Niihin tein raidan toiseen laitaan, jotta erottuvat helpommin pienemmistä sukista. Ne valmistuivat vasta kotona.

Lomasukat, Repoveden kansallispuisto

 

Keväällä tuli totaalinen stoppi neulomiselle. Syynä kyllästyminen.

Kesä meni muuttaessa pienempään asuntoon ja piti saada kierrätykseen ylimääräistä tavaraa. kierrätykseen laitto jatkuu edelleen. Lankojakin näkyy siunaantuneen ihan älyttömiä määriä, jotka aiheuttivat lisästressiä, ei mielihyvää, niin kuin alunperin on ollut tarkoituksena.

Kesä meni myös enemmän töissä ja vähemmän kasvimaalla. Isäni on huonossa kunnossa ja muutamaan otteeseen sairaalassa ja hänen asioiden hoito vei oman aikansa. Vanhusten huonokuntoisuus ja sairaalapaikkojen vähyys on iskenyt päin näköä tänä kesänä avokämmenellä.

Podin stressiä, kun en ehtinyt nauttia upeasta kesästä juuri lainkaan. Oli pakkaamista, töitä, asunnon tyhjentämistä, loppusiivousta, muuttoa, kaupassa käyntiä, pyykkiä ym arjen pyöritystä.

Vihdoin alkoi kauan kaipaamani kesäloma. Sunnuntaina kävimme Repoveden kansallispuistossa 3,6 km Ketunlenkin kiertämässä. Paikka oli selkeästi merkattu ja portaita laitettu jyrkimpiin kohtiin.

Illalla vihdoin kaivoin laatikosta esiin lempivärilangat ja sain kaivatun innostukseni neulomiseen takaisin. Sukka syntyi nopeaan ja tänään pari sille.

Tänään lähdimme Evon retkeilyalueelle suurin odotuksin eväät mukana. Kävin viimeksi Evolla bussilla 2005 ja silloin paikka oli hieno. Tänään emme löytäneet kyseistä kohtaa. Emme löytäneet muuta kuin kapeita metsäpolkuja, vaikka lähdimme kiertämään neljältä eri parkkipaikalta merkattuja reittejä. Ensimmäinen polku oli kylteistä päätellen talvella hiihtoreitti.

Leirintäalueen parkkipaikalla oli iso katos ja joku kesäteatterin näköinen lava, isoja muovikatoksia ja pitkälti kaadettua metsää ja hiekkaista kenttää. Ei millään muotoa viihtyisän näköinen paikka. Kysyttiin vastaantulleelta työmieheltä neuvoa, muttei osannut kertoa. 

Eräs tuttu neuvoi Vaarinkorven laavun nimen. Eräässä blogissa sanottiin, että laavun viereen pääsee autolla. Google neuvoi tielle kohtaan, joka oli heinittynyt ja näytti paikan olevan 3 km metsään päin. Peruutin 2 km takaisin, koska tie oli niin kapea, ettei siinä voinut kääntää autoa. Metsään lähti tien molemmin puolin risukkoinen polku, toisella puolella oli joitain kylttejä. Missään ei mainintaa laavuista tai Vaarinkorvesta.

Koululta lähdimme jotain koululaisten rastipolkua kiertämään, mutta sekin oli pelkkä polku. Päätimme, ettei tänne ainakaan tarvi tulla. Joimme termarikahvin ja kaakaon ja lähdimme ajelemaan kotia kohti. 

Ei ihan hukkareissu kuitenkaan ollut. Keräsin pari litraa tatteja ja keitin niistä kermaisen keiton kotona. Hyvää tuli ja mieli parani.