Huhtikuu Riite-sukat

 Sain työkaveriltani valtavan ison 250 gramman 7-veljestä kerän. Tästä olisi tullut pitkät polvisukatkin, mutta päädyin neulomaan Pirjo Iivosen suunnittelemat Riite-sukat. Ohje löytyy hänen 2019 painetusta Jämälankasukkia kirjastaan.

Neuloin ohjeista poiketen erilaisen kantapään hieman vahingossa ensimmäiseen sukkaan, niin neuloin samanlaisen myös toiseen. Lankaa kului 120 g ja on nyt 285 g vähemmän kuin vuoden alussa.

Huomasin, että Niina Laitisen Lempivillasukkia kirjassa, joka on painettu 2012, on samalla kuviolla, hieman pidempänä, sukat nimellä Uralin Pihlaja.

Kevät  keikkuen tulevi. Tänäänkin satoi taas lunta ja ensi viikonlopuksi on luvattu lisää. Se ei ole hidastanut keväthuumaani. Kasvimaan suunnitelmat ovat jo kovassa vauhdissa, vaikka vielä ei ole toiveitakaan päästä istuttamaan sinne mitään.

Maaliskuun Olga-sukat

 Pähkäilin kauan, mitkä olisivat maaliskuun sukat? Lahdessa on Salpausselän kisat viikonloppuna ja uusi presidenttikin aloittaa kautensa 1.3. niin päädyin sinivalkoisiin sukkiin. Mikä parasta, laatikosta löytyi  7-veljestä lankaa, 3,5 mm puikoilla neuloin. Olga-sukat on kiva ja helppo malli ja raikas raita jalkateriin.

Vielä jäikin molempaa väriä pienet kerät

102g kului lankaa joten lankasaldo vuoden alusta on -265g eli pari kerää vähemmän. Huh!

Säät on olleet mielenkiintoisia. Yhtenä aurinkoisena viikonloppuna, pikkupakkasessa kävelin Vesijärven jäällä aurattuja jääteitä ja seuraavan viikon onkin tullut taivaalta vettä ja räntää. Yritin yhtenä päivänä löytää kaivonrenkaan pihasta ja aurasin sohjoa ja vettä jonkun aikaa, kunnes totesin työn turhaksi. Onneksi eilen traktorilla kävivät nostamassa lumet metsän puolelle, niin pihassa ei ole niin suurta lammikkoa kun jokunen päivä sitten. Tänään olivat metallinpaljastimella etsimässä kaivonkansia ja rautakangella avaamassa niitä.

 

Toivottavasti Salpausselän kisoissa on hyvät hiihtokelit ja pientä pakkasta.

Helmikuun ystävänpäiväsukat

 Liityin taas Niina Laitisen Ystävänpäiväsukka-Caliin, Fb:n Taimitarha-ryhmässä. Neuloin 7-veljestä langasta 3,5 mm puikoilla ohutpohkeisen mallin mukaan. Omalla käsialalla tulee paksummasta langasta hyvät omaan paksuun pohkeeseen, tosin näistä tuli niin pitkät, että lopetin kirjoneuleen paria kuviota aiemmin, jotteivät yllä polven yli. Kudoin sukat kantapäästä loppuun yhdellä värillä, koska kirjoneuleesta olisi tullut ihan liian paksua. 

 Kävi taas niin, että beige lanka riitti vain ensimmäiseen sukkaan. Piti ostaa 100 g kerä lisää. Myös tumman ruskea loppui, mutta sitä en enää lähtenyt hakemaan. Näihin sukkiin tuhlaantui 250 g lankaa eli 150 g nyt on kaapissa 163 g vähemmän lankoja kuin vuoden alussa. Tuntuu paremmalta. Kelpaavat itselle. Kissaa sapetti koko touhu, kun ei päässyt syliin nukkumaan.

Tyttärelle neulon keväisemmän väriset sydänsukat. Näihin ei ole mallia. Lankana edelleen 7-veljestä ja 3,5 mm puikot. Valkoinen lanka riitti toiseen sukkaan, taas lankakaupoille. Lankaa kului kahteen sukkaan 106 g, eli ei sentään lisääntynyt - Huh! Nyt siis 69 g vähemmän. 

Seuraavaan työhön en osta lankaa. Tässä huomaa, kuinka vaikeaa on saada langat vähenemään kaapista. Kolmet parit sukkia ja vasta 69g huvennut.

Hyvää Ystävänpäivää💖

Tammikuun sukat Novitan Kaiku, anopinkielet ja -korvat

 Katsotaan pysynkö uudenvuoden lupauksissa? Lupasin tehdä joka kuukausi jonkun uuden neuleen ja pyrin siihen, että vuoden lopulla minulla on lankoja vähemmän kuin vuoden alussa, kun en kuitenkaan pysty lupaukseen olla ostamatta lakoja..

Sukkien kanssa poseeraa tällä hetkellä vanhin kissani. Noin 10-vuotias Misty (entinen Tuhkis) Hänen tarinaansa en tiedä, mutta tykkää tiputella tavaroita ja herättää aamuisin kolmen maissa tiputtamalla kaukosäätimen, lehtiä tai kukkaruukun, kaikki käy, mitkä jaksaa tönäistä. Silloin minun täytyy antaa ruokaa ja pääsen uudelleen nukkumaan. Misty tulee aina syliini, kun katselen telkkaria. On siinä kunnes JimJim ajaa pois.

Tammikuulle valikoitui Novitan Kaiku sukat. Näissä on värin vaihtumiskohdat neulottu Broken seeds tapaan ja resorin tein kierretyllä joustinneuleella. Silloin kun yrittää tuhlata jämälankoja, tuntuu että ne riittävät yllättävän hyvin. Laatikosta löytyi samoja värejä Nalle-lankaa, kuin ohjeessa. Musta lanka ei kuitenkaan riittänyt, joten ostin 100g kerän. Sukkiin meni lankaa 87g joten heti tuli lisää 13g - ei hyvä!

Tykkään iloisemmista väreistä. En ole mustan tai harmaan ystävä, mutta riittää että saaja on. Täytyy vielä miettiä, kenelle kelpaavat.

Ostin kesällä erilaisia muorinkukkia varmaan sen seitsemää sorttia, mutta jokaikien kuoli talven pimeyteen, liikaan tai liian vähään kasteluun. Päätin siirtyä anopinkieliin ja -korviin. Niitä en ehkä saa hengiltä yhtä helposti, näin ainakin luulen.

Taitavat olla jonkin sortin muotia nykyään, kun löytyi jos jonkinlaista lajia, nimiä en tiedä. Ylhäällä kaksi vasemman puoleista on prismasta. Saviruukussa olevan ostin ikeasta. Vasemmalla alhaalla oleva on töistä ja loput löytyivät keväällä Plantagenista. Toivon näille pitkää ikää!

Säärystimet pakkaskeleille

 100-vuotias, joka käy säännöllisesti aamuisin salilla, kertoi, että polvi kipeytyi ja lääkäri käski törkeästi siirtyä vihdoin pyörätuoliin. No ei siirtynyt, vaan jatkaa treenejään yhä säännöllisesti. 

Minä puolestani kudoin hänelle säärystimet, joista oli kovin iloinen. Minäkin olin iloinen, kun sain ne valmiiksi näille paukkupakkasille. Meillä oli tänäänkin -26C ja tuuli vielä kylmensi tuntua lisää.

Itselle suuri tapahtuma on ollut PHESY:ltä haettu arka löytökissa joulun alla. Kissatalon Airasta tuli minun neiti Nekku. Aluksi Nekku kartteli toisia kissojani ja ihmisiä vielä enemmän. Siirtyi aina metrin kauemmaksi, kun yritti lähestyä. Nyt pari viikkoa totuteltuaan laumaamme, ei ole kahdesta toisesta kissasta millänsäkkään ja eilen antoi minun jopa rapsuttaa päätään. Vieläkään ei saa liian nopeasti lähestyä, mutta itse hakeutuu lähelle ja silloin haluaa rapsutuksia. Syliin ei anna ottaa.

Joululahjaksi sain mm. Arvon kissa kirjan, jossa kerrotaan löytökissojen kohtaloista. Itselleni Nekku on nyt neljäs löytökissa. En tiedä Nekun tarinaa, mutta ihmisiin hän ei ollut tottunut edellisessä elämässään tai ihmiset ovat olleet pelottavia ja siksi luottamuksen saaminen on erityisen tärkeää.

Arvon Kissa kirjan alla on JimJim, joka on ollut minulla noin vuoden. Jimistä tiedän, että on ollut populaatiokissa. Näitä punaisia löytyi noin 70 saman asunnon lattian alta. Asukas oli arvellut olevan noin 10. Jim on oikein hellyydenkipeä, mustasukkainen mammanpoika. Jim tulee aina puskemaan toiset kissat sylistäni tai viereltäni, vaikkei itse viereeni hakeutuisi muutoin, silloin kelpaa silittelyt ja rapsutukset. Näistä kahdesta on tullut ihanat leikkiväiset kaverukset.

 

Hyvää alkavaa vuotta 2024! Pukeutukaa sään mukaisesti, lämpimästi!