100-vuotias, joka käy säännöllisesti aamuisin salilla, kertoi, että polvi kipeytyi ja lääkäri käski törkeästi siirtyä vihdoin pyörätuoliin. No ei siirtynyt, vaan jatkaa treenejään yhä säännöllisesti.
Minä puolestani kudoin hänelle säärystimet, joista oli kovin iloinen. Minäkin olin iloinen, kun sain ne valmiiksi näille paukkupakkasille. Meillä oli tänäänkin -26C ja tuuli vielä kylmensi tuntua lisää.
Itselle suuri tapahtuma on ollut PHESY:ltä haettu arka löytökissa joulun alla. Kissatalon Airasta tuli minun neiti Nekku. Aluksi Nekku kartteli toisia kissojani ja ihmisiä vielä enemmän. Siirtyi aina metrin kauemmaksi, kun yritti lähestyä. Nyt pari viikkoa totuteltuaan laumaamme, ei ole kahdesta toisesta kissasta millänsäkkään ja eilen antoi minun jopa rapsuttaa päätään. Vieläkään ei saa liian nopeasti lähestyä, mutta itse hakeutuu lähelle ja silloin haluaa rapsutuksia. Syliin ei anna ottaa.
Joululahjaksi sain mm. Arvon kissa kirjan, jossa kerrotaan löytökissojen kohtaloista. Itselleni Nekku on nyt neljäs löytökissa. En tiedä Nekun tarinaa, mutta ihmisiin hän ei ollut tottunut edellisessä elämässään tai ihmiset ovat olleet pelottavia ja siksi luottamuksen saaminen on erityisen tärkeää.
Arvon Kissa kirjan alla on JimJim, joka on ollut minulla noin vuoden. Jimistä tiedän, että on ollut populaatiokissa. Näitä punaisia löytyi noin 70 saman asunnon lattian alta. Asukas oli arvellut olevan noin 10. Jim on oikein hellyydenkipeä, mustasukkainen mammanpoika. Jim tulee aina puskemaan toiset kissat sylistäni tai viereltäni, vaikkei itse viereeni hakeutuisi muutoin, silloin kelpaa silittelyt ja rapsutukset. Näistä kahdesta on tullut ihanat leikkiväiset kaverukset.
