Haikein mielin kohti uusia haasteita, villasukat kiitokseksi hyvälle tiimille

Syksy on mennyt nopeasti töissä päiväkodilla, alle 3-vuotiaiden ryhmässä. Ikäväkseni sain kuulla, ettei sijaisuus jatku enää kevätkautta, koska joku vakituinen hoitaja oli hakenut siirtoa päiväkotiimme. Kudoin sekavin tuntein ryhmäni kolleegoille sukat joululomalla.

Valepalmikkoa ja perusraitaa Nalle-langasta 3 mm puikoilla. Jalkojen koot vakoilin heidän kengistään. Kisu auttoi prässäämisessä. Näköjään oli juuri sopivan pituinenkin, kun asettautui sukan päälle. Sileää jälkeä. Jokunen karva saattaa sukasta löytyä.

Toiselle hoitsulle kudoin samanlaisiksi, mutta värit toisin päin. Askartelin vielä Hyvän Uuden Vuoden toivotus -kortit heille.  

Haikein mielin Uuteen Vuoteen, uusiin haasteisiin... tai no Palvelutaloon, jossa olin jo aiemmin kesätöissä. Sain yllättäen pidemmän sijaisuuden lähihoitajana, joten ihan tyhjän päälle en tipahtanut.

Hyvää Uutta Vuotta 2021!

l

Lauantaivapaa ja perussukat kiitokseksi

Vihdoin oli päivä aikaa itselle. Täysin vapaa lauantai. Lähdin aamupäivällä tyttäreni kanssa kävelemään Vesijärven satamaan. Päivä oli sumusta harmaa. Kaipasin väriä elämään ja ostin ihanan raikkaan värisen viikkokimpun illan väripilkuksi.

 Aamupäivällä sain siivottua keittiön, wc:n, eteisen ja olohuoneen. Keittiöön ripustin jouluverhot ja vaihdoin pöytäliinan. Olen aiemmin yrittänyt noudttaa jonkun ammattisiivoajan vinkkejä ja putsannut jää-, kuiva-aine- sekä roskakaapin alkuviikosta eri päivinä. Myös lääkekaappi tuli siivottua ja pyykit pestyä. Sitten olikin jo vaikeampia haasteita heittää tarpeettomia tavaroita, kenkiä ja vaatteita pois. Näissä onnistuin surkeasti ja makuuhuoneessa on pienoinen kaaos, mutta onhan tässä vielä pari viikkoa jouluun aikaa!

Olen pari viikkoa kutonut hitaasti edistyvään tahtiin perusvillasukkia kiitokseksi työkaverilleni, jolta olen saanut muutaman kerran kyydin kotiin ja säästänyt kotimatkaan kulutettua aikaa reilulla tunnilla. Tänään sain villikset vihdoin valmiiksi. Kastelin sukat ja laitoin pyyhkeiden väliin siliämään ja kuivumaan yöksi. Toivottavasti ovat sopivat.

Sukkia

Pitkään kadoksissa ollut neuleinto heräsi jälleen, kun näin kaupan hyllyssä Niina Laitisen Neulottua iloa -sukkaohjekirjasen takakannen sukat. Niimpä ostoskoriin päätyi kirjanen ja pari kerää metsän vihreää 7-veljestä lankaa. Ensisilmäyksellä on sukkien nimi ja vaikka ohjeen kooksi on mainittu 39, niin sukka on omalla käsialallani ohjeen 3,5 mm puikoilla kokoa 41 eli passeli omaan jalkaan. 

Yleensä en tykkää neuloa pitsineuletta, koska en osaa poimia silmukoita, jos huomaan jonkun rivin menneen väärin ja joudun purkamaan hieman. Tämä ohje oli selkeä ja sain kerralla ensimmäisen sukan valmiiksi. Sitten iskikin jo taas yhden sukan syndrooma ja toinen sukka jäi hieman odottamaan valmistumisvuoroaan.

 Aloitus on työn vaikein vaihe. Toinen sukka laitettu alulle. Jee!

Vihdoin valmistuivat vuoden 2021 ensimmäisiksi sukiksi.

Kissasukkakin on odottanut hyvän tovin toista puoliskoaan, mutta kun huomasin, että entisen hyvän työkaverini nimipäivä lähestyy, niin neuloin toisen sukan ja laitoin parin pakettiin.Toivottavasti posti vei paketin ehjänä perille.

Mukavaa marraskuun loppua! Tässä kuussa herkuteltiin isänpäivänä korvapuusteilla ja loppukuusta mokkapaloilla. Seuraavaksi onkin jo taas joululeivonnaisten vuoro.

Nukelle - nallelle islantilaisneule

Olen ajatellut kutoa itselleni Islantilaisneuleen, mutta ajatukseksi on jäänyt. Islantilaisneuleita kirjaa olen selannut useasti ja ihaillut muiden aikaansaannoksia. En vaan ole osannut valita itselle sopivia lankoja.

Kirjasta löytyi Disá neule nukelle. Kuvassa se on Babybornin päällä. Neuloin sillä ohjeella, mutta Bára neuleen kaaviolla nuken puseron. Lankana oli Socki ja puikot ohjeen mukaiset.

Lankoja kului tosi vähän. Neule ei paina kuin 51 grammaa kokonaisuudessaan. Ohjeessa piti kainalon silmukat jättää apulangalle, mutta niiden päättelyä loppuvaiheessa ei neuvottu mitenkään. Jäin ihmettelemään, miksi niitä ei vain päätelty ja neulottu lopuksi yhteen? Jos neulon itselleni islantilaisneuleen, niin teen kainaloiden kohdalla niin. Nyt kainalot jäivät epäsiisteiksi, muutoin tykkäsin neuleen kauluksen kaaresta.

Neuleessa oli toinenkin vika. Se ei mahtunut nukelle. Olisi pitänyt tehdä yhden kuvion verran enempi silmukoita joka palaan. Kaivoin nallen esiin ja juuri ja juuri sain hihat mahtumaan sille. Nallen tassut tosin olivat paksummat kuin nuken.

Nukella on aiemmin Nalle-langasta valmistamani neule. Tästä raikkaan pirteästä langasta tykkäsin tosi paljon ja toivoisin Novitan ottavan sen vielä joskus tuotantoonsa.

Tyttäreni rakas nukke. Nuken kasvot pyyhittiin taikasienellä ja saatiin 20 vuoden takaiset liat pois. Nyt kelpaa taas kuin uutena leikkeihin.

Raidallinen torkkupeitto

Aloitin työt päiväkodissa syyskuussa alle 3-vuotiaiden ryhmässä. Kesä meni vilahtaen ohi, koska lomaa ei ollut. Kaipaan jo niin aurinkoon ja lomalle johonkin lämpimään.

Lankoja on kertynyt pari laatikollista, niin ajattelin tehdä riemunkirjavan torkkupeiton virkaten, välirivit valkoisella, mustalla ja harmaan eri sävyillä. Toivottavasti langat vähenevät edes hiukan.

Alku näyttää lupaavalta, mutta huomaan ostavani lankoja kaupan tarjouksista aina kun koppaan tulee tilaa.

Peitto on noin 140 cm leveä ja pituudest en tiedä vielä. Jatkanko siitä sängynpeitteen vaiko jätänkö torkkupeitteeksi, jona se on jo nyt ihan riittävän suuri?

 

 

Ketosukat

Enpä ole pitkään aikaan postaillut mitään. Tällaiset sukat syntyivät heinäkuussa Ketolangasta. Muutoin olen ollut laiska kutomaan. Olisipa vielä kesä...

Pelasta pörriäinen - hatut ja rastas

Päätimpä tehdä miäkin tölkeille hatut, teemaan pelasta pörriäinen. Sulo Vilenin pipon kudoin ensin 7-veljestä jämälangoista. 52 silmukkaa 2,5 mm puikoilla 2oikein, 2 nurin. Lopussa kavensin nurjat pois joka toisella rivillä ja vedin loput silmukat yhteen. Tupsu vielä ja pipo oli valmis.
Emmin kesähatun virkkasin kimmaltelevasta valkoisesta kaupunkilangasta ja kukat jostain aiemmin ostetusta virkkuulangasta. Virkkasin 2,5 mm koukulla mututuntumalla lisäykset ja tällaiset niistä tuli.

Parvekekukat olen aiemmin ostanut Kaijansinkon puutarhalta alkukesästä. Ihana paikka!

Jos haluat seurata rastaan pesäpuuhat, niin koko tarina koostuu kolmesta postauksesta, jotka löytyvät villapaita-louhetar-ja-nallelangoista ja burburrysukat-2 ja tässä tarinan viimeisin osa.

Rastaan yksi muna kuoriutui ja emo kävi ruokkimassa poikastaan. Oli ilo seurata pesää muutama päivä.

Yhtenä aamuna pesä oli tyhjä, eikä emoakaan enää näkynyt. Olin varma, että poikasen on syönyt orava tai varis sillä aikaa, kun en ole ollut kotona. Melkomoinen haikeus pienestä linnunpojasta.

Viikko vierähti, kissa alkoi kertomaan ikkunalla käk, käk, käk (puhuu lintua tai oravaa, en ole varma kielestä) Pieni poikanen vanhempiensa kanssa ilmestyi puskasta ja seurasi pomppien äitiään. Välillä vanhemmat lensivät kauemmaksi hakemaan syötävää ja poikanen räpytteli suojaan orapihlajan oksalle. Siivet ei vielä pitkiä matkoja kanna. Toistaiseksi happy end.

Pajuneliö-torkkupeitto

Tilasin Adlibrikseltä erehdyksessä Dusty Purple -väristä sockilankaa, vaikka tarkoitus oli tilata beigeä. Onneksi Novitalla oli joku Cal-peittosysteemi aluillaan, johon on käytetty lilan eri sävyjä, niin totesin ne kivaksi ja varastin värimaailman idean.

En jaksa odotella palojen julkaisua viikkotolkulla, koska minulla on jo kaksi ikuisuusprojektia meneillään: lämpötilapeitto 2020 ja Köpispeitto, siispä virkkaan jotain yksinkertaista.
Pajuneliöitä en ole aiemmin virkannut, joten olkoon ne mallina. Nämä valmistuu nopeasti ja ovat ajattoman kauniita. Pajuneliön ohjeita löytyy googlettamalla tai Pinterestistä.

Yksi 100 g kerä vaalean lilaa Sockilankaa riitti 13 palaan, 150 g 7-veljestä valkoinen 20 palaan, munakoison lilaa on vielä paljon jäljellä. Aion sillä yhdistää palat toisiinsa. Virkkasin 40 palaa ja yhdistin ne tummalla ketjusilmukkarivillä. Saatan vielä joskus jatkaa isommaksi peittoa, mutta tämä on toistaiseksi pienen yökyläilijän sänkyyn valmis.

Aloitin työt toukokuun alussa läheisessä palvelukodissa. Yllättäen olen viihtynyt todella hyvin. Vaikka työ on aamuvuoroissa melko hektistä, niin työkaverit ja ilmapiiri on ollut valtavan virkistäviä. Iltaisin tosin jalat huutaa hoosiannaa ja nukahdan nojatuoliin, kun avaan telkkarin. Yöllä olen monesti käärinyt villapeiton polvieni ympärille pakotusta helpottaakseni. Myös työnantajan tarjoama ilmainen käsi- ja jalkahoito toi ihanaa helpotusta särkyihin.

Toukokuu on ollut kiireinen myös kasvimaalla. Lumien alle jääneet retiisin, lantun, nauriin ja salaatin siemenet eivät olleet yllättäen moksiskaan lumesta, vaikka olin jo valmistautunut kylvämään siemenet uudelleen. Toivottavasti aurinko ei polttanut muita pieniä alkuja, kun en pariin päivään päässyt kasvimaalla käymään. Sade toi helpotusta kiireisiin ja pääsin virkkailemaan peittoa ilman omantunnon kolkutusta.

Ensimmäisistä raparperin varsista tein kiisseliä ja Sikke Sumarin Namasten chutneyn 0,5 litrasta tuli 3 isompaa pilttipurkkia. Nokkosia olen kuivatellut jo muutaman satsin.

Voikukkahunajaa ja nupuista voikukkakapriksia innostuin myös kokeilemaan. Voikukkahunaja maistuu ihan oikealta hunajalta ja 3 vuotiaskin tykkäsi lettujen kanssa, niin että halusi lisää.

Voikukkasiirappi ohjeeni:

Litra kukintoja, puolikas sitruuna, 4 dl vettä, 3 dl sokeria noin ja 1 tl vaniljasokeria

Keitin kukintoja ja sitruunasiivuja noin 15 minuuttia 3,5 dl vettä. Siivilöin siivilässä pyyhkeen läpi veden toiseen kattilaan. (Pyyhe tuli keltaiseksi, joten ei ihan parasta pyyhettä kannata käyttää). Lisäsin sokerin ja vaniljan ja jatkoin keittämistä noin puoli tuntia ja purkitin.  Jos keittää kauemmin niin neste haihtuu enemmän ja hunaja tiivistyy. Hunaja tiivistyy myös jääkaapissa lisää ja todellakin maistui hunajalta. Jos olet allerginen siitepölylle, niin älä kokeile.

Voikukkakaprikset:

Liemi erikseen keitetty:

1dl omenaviinietikkaa

0,5 dl vettä

1 rkl sokeria

laakerinlehti

Voikukannuppuja ryöppäsin 1 rkl merisuolalla maustetussa vedessä pari minuuttia. Siivilöin nuput veden alla ja purkitin. Kaadoin kiehuvan liemen päälle ja laitoin tekeytymään jääkaappiin. Huono kokki, kun en ole vielä maistanut tätä keitosta.