Villatakkiin napit ehkä ensilumien aikoihin

Tämäkin teksti on roikkunut talvesta saakka, kun en ole saanut takkiin ommeltua nappeja..

Olen monta kertaa meinannut kutoa itselleni villatakin. Moni neule on jäänyt kesken, kun hartiani ovat jumittuneet pitkissä puikoissa. Siksi koitan kutoa nyt pyöröpuikoilla. Aloitan hihoista, koska ne voi neuloa sukkapuikoilla, joilla paremmin ehkä onnistuu.

Olen aiemmin virkannut villatakin ja se on jäänyt tosi vähälle käytölle, koska on niin kuuma. Nyt kuitenkin talvella on tiedossa päiväkotijakso ja jokapäiväiset parin tunnin ulkoilut. Silloin mikään vaate ei ole liian kuuma. Joten varustautumaan.

Suunnitelmani oli, että laitan villatakkiin langanjämiä ruskelle pohjalle. Mahdollisemman montaa väriä, koska päiväkodissa tai lasten parissa sitä tulen käyttämään. Lankana 7-veljestä, resoriin valepalmikkoa 3 mm:n puikoilla. Resorin jälkeen vaihdoin työhön 4 mm:n puikot.

Hihoista tuli tällaiset.

Ostin 80 cm pitkät 3 mm:n paksuiset pyöröpuikot. Kotoa löytyi 4,5 mm:n paksuiset pyöröpuikot, joten neuloin takkiosan niillä. Koko komeus yksissä puikoissa. En halunnut takkiosaan kirjoneuletta, ettei siitä tule liian paksu tai liian painava neuloa, mutta muutama raita kuitenkin. Halusin myös, että pääsen pienistä jämäkeristä eroon, enkä menisi ostamaan loppuvan langan tilalle uutta täyttä kerää, kuten monesti käy.

Aloitin 320 silmukalla, joka oli XL koko, koska pyöreissä puikoissa en saanut käsitystä koosta. Resorin kudottuani, purkasin sen ja aloitin uudelleen 290 silmukalla L koon. Katsoin ohjeeseen viitteellisiä silmukkmääriä, mutta olen huono seuraamaan ohjeita. Sovelsin paljolti silmukkamääriä senkin takia, että oli eri kokoiset puikot, mitä ohjeessa ja käteni ja selkäni ovat normaalia pidemmät.

Tykästyin raitoihin niin, että ajattelin ensin tehdä hihatkin uudelleen raidallisiksi. Mutta ehkä seuraavan takin teen kokonaan raidaliseksi. Tämä jää nyt tällaiseksi.

Villatakki etenee ja toistaiseksi en ole tarvinnut kuin yhden Buranan hartiakipuihin. Vähän jouduin pähkäilemään, miten hihat liitetään työhön? Onnistuin heti ensimmäisellä, vaikken oikein hoksannut ideaa.

Hihoja kavensin joka toisella kerroksella, eli oikein neuloessa hihan molemmin puolin kaksi oikein yhteen ja kaksi kiertäen yhteen.

2 kiertäen yhteen, puikko yläkautta

2 yhteen, puikko alakautta

Seuraavaksi takakaarroke

Silmukkamääriä ja ohjetta mukailin Garnstudion ohjeesta. Hihat tein XL-koon mukaan ja hieman pidemmiksi, koska itselläni on pitkät kädet. Etu- ja takakappaleosan L-koon silmukkamäärillä. Vähän sovelsin määriä valepalmikkoon sopiviksi. Tällainen siitä tuli...

Kauluksen ja nappiluiskat sain tehtyä, mutta napit jäivät odottamaan vuoroaan. Villatakki olisi tullut varmaan sopivammaksi M-mitoituksellakin.

Napit on edelleen neulomatta. Saattaa mennä ensi talveen, kun otan takin seuraavan kerran käsittelyyn.

Kevät on jo niin pitkällä, että olen laittanut kasvimaalle lisää mansikoita ja tänään kylvin kolme vakoa perunoita. Toivottavasti en laittanut maahan liian aikaisin. Hämäläinen perunankylvöpäivähän on vasta 6.6. yöpakkasten mentyä.

Hiihtoloma

Olen ollut koko viikon flunssassa.. tunnollinen työntekijä vai miten se meni? Maanantaiksi toivun töihin.

Tänään lähdin aamulla palstalle suihkuttamaan herukka- ja karviaispensaita mäntysuopaliuosvedellä. Viime vuonna näintähän aikaan jäniksiä ja punatulkkuja, niin olisin halunnut nähdä niitä nytkin. Eipä näkynyt muuta kun jälkiä hangessa.

Oravan jäljet

Yhden kauniin linnun bongasin. Googlettamalla sain selville, että lintu oli Koskikara, Norjan kansallislintu, joka talvehtii Suomessa. Se lenteli pitkin joen vartta ja pyydysti sieltä syötävää.

Viime viikolla ostin Eurokankaasta keväistä kangasta ja ompelin verhot makuuhuoneeseen. Kissat kävivät jokainen vuorollaan ihmettelemässä uusien verhojen tuoksua. Onneksi uutuudet eivät päätyneet kynsien teroitukseen. Ihan hienosti tarkkailivat verhojen läpi ulkona näkyviä lintuja.

Tokmannin alennuskopasta olen joskus Hahtuvalangan hankkinut ja Kärkkäiseltä persikan väristä Laurilankaa. Pinterestiä selaamalla löysin kivan englantilaisen mallin ja ajattelin tehdä hieman uniikimmat sukat.

Kun sain yhden sukan valmiiksi, niin eiköhän joku laittanut kuvan omista sukistaan ja kertoi olevan Niina Laitisen malli. No oho! Eipä tämä sukka niin uniikki olekkaan.

Sukka jäi kopan pohjalle, kunnes toukokuussa otin itseäni niskasta kiinni ja kudoin sille parin. Onneksi olin ottanut kuvia, niin osasin tehdä saman kokoisilla puikoilla parin.

Teen usein yhden sukan ja huomaan jonkun toisen kiinnostavamman mallin tai joku pyytää väliin itselleen sukat, niin parittomia kertyy. Sukka saa yleensä parin, kun muut inspikset katoaa tai jää aikaa tehdä pari vaikka pidemmällä bussimatkalla.

Triosukat ja venäläinen tapa jatkaa lankaa

Nyt on näköjään muutama blogi aloitettuna mutta en ole saanut kirjoitettua niitä loppuun. Ollut töitä tai työt ovat jostain syystä jäänee puikoille tai muutoin vaan olen ollut saamaton. Koitan saada kaikki tämän vuotiset kuukauden sisään kirjoitettua ja tehtyä loppuun. Älkääpä ihmetelkö, jos tulee hiihtoloman tai talvipakkasten aikaisia juttuja keväällä.

Sain lisää lankoja, niin täytyy edellisiä saada pois jo pakosti. Ei mahdu enää mihinkään, joten lisää sukkia itselle, suvulle, tuttaville ja lahjoituksiin..

Otin kolmea ei väriä 7-veljestä. Tein hieman erilaisen alun ja nilkan resorin. Itselle tulivat nämä.

Näin kuvan facessa sukista ja raidoista tuli triojäätelö ensimmäisenä mieleen ja vaahtokarkit. 

Nämä jäävät itselle

Opettelin venäläisen tavan jatkaa lankaa, niin lopussa ei tarvitsisi päätellä lankoja. Taitaa olla vanha tapa kuitenkin nopeampi päätellä langat lopussa eikä näin.

Seuraavaksi otin neljä vajaata kerää käsittelyyn. Sain ne ihanasti kaikki käytettyä veljenpoikani sukkiin.

Veljellekin eriparijämäsukat sockilankojen lopuista.

 

Tuntuu siltä että tämä työ on toivotonta. Eihän näihin isoihin sukkiinkaan saa noita pikkukeriä upotettua. Ihmetellään täällä kissan kanssa.

Kylmät ilmat palasivat

Kylmät ilmat palasivat. Onneksi löytyi kaapista aiemmin kudotut tumput lämmikkeeksi poitsulle. Ei olisi tarennut muutoin leikkiä tädin luona.

Tumppujen väriä en ollut lainkaan miettinyt. Menivät harmaiksi jo ensimmäisissä leikeissä, vaikka oli ihan kuivaa hiekkaa, millä leikkiä. Onneksi on pesukoneet keksitty ja löytyy tummempiakin lankoja vielä seuraavia varatumppuja varten.

Ostin kotiin vanhan pulpetin, kun halvalla sain. Minulla oli koulussa 1. ja 2. luokalla samanlainen ja myös kotonamme oli joskus muinoin koululta poistettu pulpetti. Ostamani pulpetti näytti melko huonolta ensi katsomalla. Se oli liimattu täyteen pieniä ja isompia tarroja. Tunnin putsauksen ja muutman ruuvin kiinnityksen jälkeen, pulpetti oikin jo ihan kohtalaisessa kunnossa. Vielä vaatii hieman fiksausta.

Joku teeseitseihme ei ole huomannut, että pulpetin etureunassa on kääntyvä kalikka, että kansi pysyy vaakatasossa. Hän on tukkinut tuon vaon, joka kannessa on, jollain omalla listallaan ja kansi on yläviistoon sojottava. Onneksi vain toiselta puolen.

Alkuperäisten pulpettien kannessa on kaksi lovea ja niissä loveissa oli lyhyet kettingit, etteivät lapset paukuta kantta edessä istuvan selkään vahingossa tai tahallaan.

Pulpetin kansi oli vinossa, kun luimme kirjaa tai teimme tehtäviä. Ruokailun ajan kansi nostettiin tuolla laatikon etureunan kalikalla vaakatasoon, ettei lautanen tai lasi tipahda lattialle.

Ihan ensimmäisenä käsityönä teimme 1. luokalla vohvelikankaasta ruokaliinan itsellemme ja sitä piti pitää lounaalla koulussa. Minulla oli punainen, jossa oli valkoinen ja sininen kirjailu.

Hion vähän ja laitan uutta maalia pintaan, niin saan tälle pulpetille arvoisensa jatkoaikaa. Kunhan ensin keksin kivan värin. Laitan kuvan maalatusta pulpetista, kunhan työn siihen pisteeseen asti saan.

Bongasin ekaa kertaa tien laidasta keltavuokon. Googlettamalla varmistin, onko tällaista olemassakaan vai onko joku muu. Ilmeisesti näitä on paria eri lajiakin, kun tämän keltavuokon lehdet ovat pyöreät ja toisissa löytämissäni kuvissa lehdet ovat samanlaiset kuin valkovuokoilla.

Kevät keikkuen tulevi. Toivottavasti lämpenee ilmat!

Sain maalattua ja maalasin myös samalla värillä kissataulun kehyksen, joka oli aiemmin kirkkaan punainen. Olen saanut taulun 5-vuotissynttärilahjaksi mummolta ja papaltani. Ilokseni huomasin, että keskimmäisen kissan rusetti on ihan saman värinen kuin pulpetti.