Touhuuja: Virkatut verhokapat ja luonnonkukat osa 5

lauantai 19. elokuuta 2017

Virkatut verhokapat ja luonnonkukat osa 5

Olen aiemmin joulun tienoilla Karnaluksista ostanut pari pussillista harmaankirjavaa ja yhden pussillisen vanhaa roosanpunaista pellavasekoitelankaa (yhdessä pussissa 5 kpl 100 g keriä), tietämättä mitä niistä tekisin? Viimein päätin, että niistä tulee keittiöön arkiliinan kanssa väreiltään yhteensopivat verhokapat.

Aloitus, työn vaikein osa..

Mallin löysin Pinterestin syövereistä. Mallissa oli hyvää se, että palat sai kiinnitettyä virkkaamalla toisiinsa ja niitä pystyi tekemään osissa missä vain ilman, että olisi koko työ mukana tai painamassa sylissä. Sikäli huono malli, että jokaisesta palasta joutuu päättelemään kolme lankaa. Isommilla palasilla olisi päässyt helpommalla, mutta nämä tuli valittua. Lankaa kului paljon, koska pylväitä oli pienessä palasessa monia. Ketjusilmukoilla olisi saanut ilmavamman mallin.

Tein roosat palaset sarjatyönä milloin missäkin.

Hollolan kirjaston Novellikoukussa yhdistelin palasia toisiinsa. Huhtikuussa Erkki Soininen, joka on Hollolan Holopatsaan ansainnut kaveri, luki meille Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan hiihtojuttuja ja Tellervo Koiviston muistelmia ajalta, jolloin joutui presidentin puolisoksi, kun Mauno valittiin presidentiksi. Mauno Koivisto kuoli seuraavana päivänä tuosta lukuhetkestä, joten näihin verhoihin tuli myös hänen muistojälkensä.

Verho on edennyt pikkuhiljaa kesän mittaan suurimmaksi osaksi odotellen jatkoa. Tarvin kaksi kappaa keittiöön.

Lankahamsteri kun olen, siis ostelen enemmän lankoja kuin kerkeän kuluttamaan, Niin jotenkin saan isoa tyydytystä siitä, kun joku kerä menee loppuun. Se tunne, kun saat yhden kerän vähemmäksi kaapeista ja laatikoista. Se saman tunteen saan, kun joku on oikeasti tyytyväinen, kun saa tekemäni sukkaparin. Onko sille nimeä? Euforia, flow, jepjep..

Sovitellessani huomasin, että pitää virkata vielä pari riviä leveyttä lisää, niin tulee lisää väljyyttä. Silittäessä varmaan hiukan pitenee, mutta kivemmalta näyttää, jos on hiukan rypytettynä mutta niin, että kuvio erottuu selvästi.

Makutuomari

Kapassa on nyt jo 119 lappua ja yhden lapun virkkaus ja kiinnitys kestää noin 13 minuuttia eli pelkästään virkkaamiseen on mennyt noin 13 tuntia aikaa ja lisäksi vielä jokaisen palan lankojen päättely, varmaan 3-4 tuntia lisää. Koska teen kaikenlaisia muitakin käsitöitä ja muukin elämä on, niin ehkäpä ensi kesänä on jo verhot valmiit.

Sain vasta toisen kapan valmiiksi. Vaikka tein pari riviä lisää, niin ei tullut toivomaani väljyyttä yläverhoon, koska en pujottanut verhoa tankoon. Pituus hupeni, kun halusin ikkunalistat piiloon. En ole myöskään tyytyväinen alareunaan. Koska ikkunassa on poikkilauta, nin verhon alareuna näyttää epätasaiselta.

Ehkä joskus jatkan tätä yläkappaa isommaksi verhoksi jotenkin tähän malliin ja jätän alakapan tekemättä. Yläreunaan nipsuille joku ohut pylväsrivilisää, ettei ruutukuviot repeydy ja sivuille leveyttä lisää. Ehkä...

Ikuisuusprojekti jatkukoon!

Onhan nuo marjat ja yrtitkin luonnonkukkia, hokasin ja niin sain jo tehtäväni puoleen väliin 50 kukkaa koossa. Mustikoista ei ole kukkavaiheen kuvaa, mutta onhan se marjakin sininen. Taidan ottaa keltaiset ja punaiset kukat jatkossa mukaan, kun tuntuu niin hankalalta ja ylivoimaiselta muuten.. Lupiininkin laitoin, kun olivat niin sinivalkoisia että.