Virkattu hartiahuivi

Novitan Aaltolanka oli Tokmannilla tarjouksessa ja niimpä piti ostaa, kun halvalla sai. Olen kyllästynyt talven jälkeen ainaiseen sukkien kutomiseen ja päätin tehdä helpomman työn virkaten.


Löysin kivan venäläisen ohjeen täältä. Innoissani luin alun ja virkkasin pari kerää, kunnes tuli loppurivin paikka ja huomasin, että hukkaan meni koko työ. Olin muutaman ekan kerroksen jälkeen alkanut tehdä vikaan ja työ ei näyttänyt lainkaan siltä, miltä piti. Kääk! Ei tästä tuu mitään. Purkuunhan se meni..

Olen lähdössä kesällä Kreikkaan lomamatkalle. Tarvitsen jotain lammöksi hartioille paluun yölennolle. Aaltolanka on niin pehmeää, että se on varmaan kivan tuntuista, jos käy niin ikävästi, että iho kärtsää. Hartiahuivin voi heittää myös auringonsuojaksi olkapäille. Kreikassa ei myöskään saa mennä olkapäät paljaana kirkkoon, jos satutaan sellaisessakin matkan varrella poikkeamaan, niin on hartiahuivi hyvä olla myös matkassa silloin. Mitähän muuta sinne käsilaukkuun saakaan taas mahtumaan?

Heti tokalla mallin mukaan!

Mikä onkaan hauskempaa (ironiaa) kuin tehdä uudelleen sama työ, kun ei tarvi edes kaupasta uutta lankaa hakea? Hmm?? No nyt muistan lukea ohjetta silmä tarkkana. Vai muistinko? No en ihan viimeisille riveille saakka, mutta tällä kertaa pystyin soveltaman lopun ja työstä tuli uniikki, omanlainen, tunnistettava, allekirjoitettu vai miten sen nyt taas parhain päin selittelisi? On hieno ja tarkoitukseen sopiva, kelpaa mulle!

Bodya, sporttia ja tsemppistä

Kasvimaan linnunpöntön valitsikin asunnokseen kirjosieppo. Ihanaa seurata sen touhuja ja kuinka ahkerana ruokkii poikasiaan. Toivottavasti näen, kun ne opettelevat lentämään.

Taidan olla liian malttamaton odottelemaan kasvienkin kasvua. Luulin, ettei yhdestä purkista nouse mitään ja nyt näyttää olevan sekaviljelyä kissojen ruohon kanssa. Hienoa! Näin se toimii..

Tuomet kukkii ja tuoksu huumaa. Tovottavasti lämpimät säät saapuvat PIAN!