Touhuuja: Kalevala CAL

Kirjoittelen tätä hiljalleen, kun työ etenee, niin ajan määreet ei ihan pidä paikkaansa..

Opiskeluni ovat päässeet hyvään vauhtiin. Hieman vauhti hirvittää, mutta toistaiseksi mukana olen pysynyt. Perjantaina oli matikan tasokoe. Onneksi tuntui helpolta, vaikka aikaa oli hieman niukasti. Paria laskua en kerinnyt laskea. Yhteen ravintotehtävään käytin neljä iltaa ja sain sen viimein valmiiksi. Eilen illalla aloitin ihmisen käsikirjan tehtävää. Siihen ei ihan neljä päivää ja iltaa riitä.

Kivoja ruutuja hämähäkeiltäkin

Vihdoin valmiina

Sateet pelastavat sieni- ja puolukkaretkiltä, kasvimaalta ja ulkoilulta säästyvän ajan, jos jotain positiivista harmaudesta pitäisi löytää. Ei tee niin kovasti mieli ulos tai tekee ja onneksi sateessa on taukojakin.

Nyt on aikaa osallistua tällaisiin yhteisiin projekteihin kuin Suomen 100-vuotisvirkkauspeittoon. Lappumalleja tulee onneksi harvakseltaan, vain kaksi viikossa, niin pysyn loistavasti mukana. Ohjeet ruutuihin löytyy klikkaamalla Kalevala CAL, tai googlettamalla monen monituisista paikoista.

Suunnittelijat olivat suunnitelleet värit näille lapuille mutta virkkaan peiton tyttärelleni, niin käytän hänen lempivärejään. Virkkaan laput 7-veljeslangasta 3:n koukulla ja palojen yhdistämiseen käytän Nallea ja 3,5 mm koukkua. Tein lappuihin omia pieniä muutoksia, "twistiä" sanois kokki, jotta sain ruudut suunnillen saman kokoisiksi ja omaa näköä niille. Suunnittelijoilla on ilmeisesti ollut toisilla löysempi ja toisilla tiukempi käsiala ja laput eivät ole valmiina muutoin tasakokoisia. Vaikka olen muutoin suurpiirteinen, niin visuaalisesti itseäni häiritsevissä asioissa olen pilkunviilaaja.

Ensimmäiseen lappuuni en ollut tyytyväinen. Eniten omaan silmääni pisti tuo valkoinen renkula kukan ympärillä. Toisekseen en lukenut ohjetta vaan katsoin kuvasta ja huomaamatta jäi oliko kyseessä puolipylväs, pylväs vai kasoispylväs (eli matalampi, perus vai korkeampi)? Purkuun menee tämä kokeilu. jatkossa pitää olla tarkkaavaisempi ja lukea ohjeet.

Ilmatar osa 1, suunnittelija Sari Åström

Ilmatar, otos 1 purkuun

Olipa impi, ilman tyttö,
kave luonnotar korea.

Piti viikoista pyhyyttä,

iän kaiken impeyttä

ilman pitkillä pihoilla,

tasaisilla tanterilla.

1. runo / 111-116

Kalevalan runot, jotka ovat innoittaneet suunnittelijat näihin malleihin, ovat mielestäni kauniita ja ruutuihin on saatu runon tunnelmaa. Liitän niitä tähän blogiini, niin ei tarvi poistua blogistani.

Kuvassa vasemmalla Sotkanpesä osa 2, suunnittelija Taina Tauschi. Malli on valmiina kaunis, mtta muutoin en tykkää yhdistellä irrallisia osia parsinneulalla.

Lentelevi, liitelevi,
päähän polven laskeuvi.
Siihen laativi pesänsä,
muni kultaiset munansa:
kuusi kultaista munoa,
rautamunan seitsemännen.

(1. runo, 207 - 212)

Maailman synty osa 3, suunnittelija Soile Solmari.

Tähän ruutuun ihastuin, ihana!

Alkoi hautoa munia,

päätä polven lämmitellä.

Hautoi päivän,

hautoi toisen,

hautoi kohta kolmannenkin

1. runo / 213-216

Kätketty aurinko osa 4, suunnittelija Susku Öysti

Kätketystä auringosta olisi tullut selkeästi isompi kuin aiemmat lappuni, joten purin ja virkkasin lyhyemmillä pylväillä loppurivit. Muutoin ohjeen mukaisilla silmukoilla. Silti jäi hieman isommaksi kuin aiemmat laput.

Louhi, Pohjolan emäntä
Kätki kuun kumottamasta
kirjarintahan kivehen,
lauloi päivän paistamasta
vuorehen teräksisehen.
(Kalevala, runo 47)

Iso tammi osa 5, suunnittelija Maija-Leena Siuvatti

Ison tammen malli oli toinen lempparini.Suunnittelijan toive oli, että virkkaajat kuvaavat tämän lapun, niin että siinä näkyy tammi. Kävin sunnuntaina kuvailemassa lappusta tammen lehtien kanssa, kun vihdoin oli aurinkoa.

Ojenteli oksiansa, levitteli lehviänsä.

Latva täytti taivahalle, lehvät ilmoille levisi:

piätti pilvet juoksemasta,

hattarat hasertamasta,

päivän peitti paistamasta,

kuuhuen kumottamasta.
(Kalevala, runo 2, 81-88)

Täytyy myöntää, että tein mun ekan Ilmattaren päin honkia. Onneksi tein sen uudestaan ohjeita lukemalla. Tykkään nyt siitäkin valtavasti.

Tänään paistaa aurinko ja koulun jälkeen on tuskaa jäädä sisään, mutta toisaalta virkkaus vetää puoleensa. Jospa käyn kävelyllä ja teen hyvillä mielin ruudun aamulla. Molempi parempi!

Onneksi kävin illalla lenkillä. Aamu alkoi taas sateenropinalla, joten nyt pääsen ruudun kimppuun ennen kuin imuroin ja alan etäpäivän tehtäviä väkertämään.

Pohjan akka osa 6, suunnitttelija Maarit Leinonen

Tämä lapun erikoisuus oli myös kuvio lapun takana. Sen olisi voinnut tehdä myös lapun eteen. Nyt harmittaa, että laitoin sen taakse, mutta en ala sen vuoksi lappua purkamaan.

Vielä mä tuohon mutkan muistan,
mutkan muistan, keinon keksin
kynnöllesi, kylvöllesi,

karjoillesi, kasvuillesi,

kuillesi kumottaville,

päivillesi paistaville...

(Kalevala, runo 43, 307-312)

Kyllä tulee kaunis!

Lemminkäinen osa 7, suunnittelija Mirva Nikkanen

Tuop' on lieto Lemminkäinen
itse kaunis Kaukomieli,
lähteäksensä lupasi
Saaren kukkoa kosihin,
tuota mointa morsianta,
kaunokaista kassapäätä.
(Kalevala runo 11, 61-66)

Tykkään kohopylväistä ja olen tehnyt niitä useampaan lappuun
annetusta mallista poiketen. Myös tähän malliin virkkasin
pari kierrosta.

Ahto, pala 8 suunnittelija Anne Vierimaa

Ahto, aaltojen kuningas,

ve'en ukko ruohoparta,
ve'en kalvolle veäikse, luikahaikse lumpehelle;
siinä kuunteli iloa.

Itse tuon sanoiksi virkki:
"En ole mointa ennen kuullut sinä ilmoisna ikänä,
soitantoa Väinämöisen, iloa ikirunojan!"
(Kalevala, runo 41, 130-140)

Se tunne, kun saat vihdoin palan valmiiksi ja huomaat, että valkoinen lanka ei olekkaan sama puhtaanvalkoinen kuin aiemmissa, vaan luonnonvalkoinen, jolla olen kutonut Metsäretkisukkia.. argh! Uusiksi menee tämäkin lappu.

Onneksi oli myöhä, niin en alkanut purkamaan lappua. Aamulla auringonpaisteessa lanka oli oikea. Illalla kynttilänvalo teki sen keltaisemmaksi, joten nou hätä! En saa aaltoja asettumaan, mutta ehkä niiden on tarkoituskin pauhata.

Kolme lappua kirittävänä. Viime koeviikolla en ehtinyt lappuja tekemään. Perjantaina täytyi ladata omat akut. Kävin tyttäreni kanssa Lahden kaupunginteatterissa katsomassa Love me tender-musikaalin. Tykkäsin valtavasti.

Lauantai-aamu meni kivasti Kalevalan merta virkatessa. Nyt enää pari lappua jälkjunassa.

Kalevalan meri osa 9, suunnittelija Tuula Kyrölä

Tämän lapun kohdalla ei ollut runoa. Ehkä Kalevalasta ei löydy erikseen runoa, jossa meri esiintyy.
Merestä on kerrottu vain, että Kalevalan meri oli kierrettävissä lännen puolelta tai kuljettavissa vesitse.

En ottanut muita lappuja esiin ja tuli pienoinen vipa tähän. Puranko viimeisen kerroksen? No puran sitten joskus ja teen uusiksi, kunhan tästä joudan.

Palan 10 nimi on Väinölän viljavat vainiot, suunnittelija Taina Tauschi.

Tälle palalle on toinenkin runo, mutta laitan vain yhden tähän postaukseen. Tykkäsin erityisesti tämän palan keskiosasta. Nuo tähkätkin on kauniit, mutta omassa palassa eivät harmaina niin hyvin erotu.

Nouse maa makoamasta,
Luojan nurmi nukkumasta!
sekä varret varttumahan!
Tuhansia neniä nosta,
Samoin haaroja hajota
kynnöstäni, kylvöstäni,

varsin vaivani näöstä!

(2. runo 309-316)

Sain korjattua Kalevalan meri -palan viimeisen rivin valkoiseksi. Kissa tykkäsi, että Maailman synty -palanen oli mielenkiintoisin. Varsinkin sotkan muna siinä keskellä. Ihan en kiinni saanut vielä muita. Yksi puuttuu ja huomenaamuna tulee jo taas uusikin.

Onkin vierähtänyt viikko, etten ole edennyt virkkauksissa. Nyt vihdoin sain aikaiseksi tämän palan. Palan keskusta veti kupille, mutta ilmeisesti siinä oli saadakkin tuo upottava suo -efekti.

Ryhmäläiset alkoivat jo liittää palasia toisiinsa. Yritin tehdä moneen kertaan ohjeen mukaisen silmukkamäärän, mutten saanut kuin 45 sivuille, niin riittäköön ne omiin lappuihini.

Pala 11 on Taina Ilvosen suunnittelema Joukahainen suossa.

Joukahainen suossa -pala alhaalla keskellä.

Kysyi vanha Väinämöinen:
"Kuit' olet sinä sukua,
kun tulit tuhmasti etehen,
vastahan varattomasti?
Säret länget länkäpuiset,
vesapuiset vempelehet,
korjani pilastehiksi,
rämäksi re'en retukan!"
(Kalevala, kolmas runo)

Eilen liitin vihdoin tehdyt palaset toisiinsa ja hulppean näköinenhän tästä tulee. Muistuttaa vielä vauvan peittoa. Eilen tuli presidenttiparin vauvauutinenkin, joten Kasvun ihme -pala tälle päivälle sopii kun vauva Jenniin. Toivottavasti tuleva pienokainenkin saa oman Kalevala Cal -peiton. Valmiiseen peittoon tulee varmaan vielä reunoille jotain lisää, tai ainakin kiinteitä silmukoita minä lisäilen.

Pala 12 Soile Olmari: Kasvun ihme

Kasvoi maahan marjanvarret,
kukat kultaiset keolle;
ruohot kasvoi kaikenlaiset,
monenmuotoiset sikesi.
(Kalevala, 2. runo)

Tänä kesänä kasvun ihmettä riitti vielä alkukesästä. Marjoja tuli ennätysmäärä. Niin no, puolukkaakin on vielä. Sateet ja kylmä sää pilasivat juuressatoni tai ainakin pienensivät juuresten kokoa huomattavasti. Kukkia löysin vielä eilen kasvimaalta.

Kiri, kiri.. Kohta saan muun porukan kiinni.

Pala 13 Ei oo kosken voittanutta, suunnittelija Seija Ervelius

Tässä palassa oli kiva virkata kosken kuohuja. Kävin Imatralla noin 10 vuotta sitten katsomassa, kun sulkuportit avattiin. Sieltä ovat palan vieressä olevat vanhat valokuvat.

Lisää kuvateksti

"Kolme on koskea kovoa,

kolme järveä jaloa,

kolme vuorta korkeata

tämän ilman kannen alla:

Hämehess' on Hälläpyörä,

Kaatrakoski Karjalassa;

ei ole Vuoksen voittanutta,

yli käynyttä Imatran."

(Kalevala runo 3)

Pala 14 Sammon taonta, Suunnittelija Marita Nordling

Tykkäsin virkata tätä palaa ihan valtavasti. Kirjoitettu ohje oli selkeä, mutta tehdessä vaikea hahmottaa. Olisin toivonut piirretyt ohjeet tai kuvan joka rivin jälkeen, joista olisi nähnyt silmukkamäärät paremmin, mutta kiinni sain muun joukon! Kuvio muistuttaa mielestäni auringonkukkaa. Aurinkoa kaipaan nii-iin paljon!

Lietsoi tuulet löyhytteli:

itä lietsoi, lietsoi länsi,

etelä enemmän lietsoi,

pohjanen kovin porotti.

Lietsoi päivän, lietsoi toisen,

lietsoi kohta kolmannenki:

tuli tuiski ikkunasta,

400 säkehet ovesta säykkyi,

tomu nousi taivahalle,

savu pilvihin sakeni.

Kalevala 10. runo 393-402

Pala 15 Arni Oksasen suunnitelema Tuonelan Joutsen

Palan keskusta oli huikaisevan kaunis, joulutähdeksikin miellettävä kukka. Ohjetta vaikeutti mustalla langalla tehdyt mallikuvat. Rivien silmukkamäärät ja lisäykset olivat epätasaiset ja kukan jäljeen malli oli vähän aikaa kahdelta sivultaan erilainen. Työtä olisi helpottanut valtavasti virkkauspiirros. Aina ei tiennyt oliko koukku rivin aloituksessa oikeassa kohdassa ja hypätäänkö silmukan yli vai ei. Onnistumisen ilo oli sitäkin suurempi, palan valmistuttua.

"Äsken annan tyttäreni
sekä nuoren morsiamen,
kun ammut joutsenen joesta,
virrasta vihannan linnun,
Tuonen mustasta joesta,
pyhän virran pyörtehestä
yhellä yrittämällä,
yhen nuolen nostamalta."
Siitä lieto Lemminkäinen,
tuo on kaunis Kaukomieli,
läksi joutsenen joruhun,
pitkäkaulan katselohon
Tuonen mustasta joesta,
Manalan alantehesta.
(Kalevala, 14. runo)

Kuvassa Lahden surullisen kuuluisa joutsen, jota joku sekopää ampui kesällä nuolella. Tekijää ei saatu selville, mutta onneksi lintu saatiin kuntoon Heinolan lintutalolla ja palautettiin takaisin parinsa luo.

Tämä kissa valitsi palakseen Väinölän viljavat vainiot.

Peittoon tulee 24 palaa extroineen ja reunukset eli ollaan jo edetty yli puolen välin. Jee!!!

Pala 16 Neidon kehrä, jonka on suunnitellut Johanna Nuorela

Tämä malli oli melestäni kaikkein vaikein, koska en tiennyt pitikö hypätä silmukoiden yli ja miten suunnittelija oli tarkoittanut, että toista lankaa kuljetetaan mukana? Ohje oli hieman epäselvä ja olin tyytyväinen, kun sain palan pois käsistäni ja se tuli päätökseen. En ala korjaaaamaan sitä vaikka tuskin on oikein tehty.

Seuraava Heli Isoniemen suunnittelema pala 17 Nuotiovalkea olikin jo taas helppo. Niin, että pääsin tekemään siihen muutaman oman takakautta tehdyn pylväsrivinkin. Pala sai oman leiman.

Tempasi tulikipunan
palavoihin pakkuloihin,
koivun kääpihin kovihin,
vaskisehen kattilahan.
Kantoi tulta kattilassa,
koivun kuorella kuletti
nenähän utuisen niemen,
päähän saaren terhenisen:
sai tuvat tulelliseksi, pirtit valkealliseksi.
(Kalevala, runo 48)

Tänään tuli talvi. Ihanan valkoista lunta vesisateiden jälkeen. Parvekkeen kukat piti pelastaa sisälle kylmästä lämpimään ja illalla kynttilän valossa sain valmiiksi tämän alkuviikon palan.

Pala 18 Pohjolan häät, suunnittelija Taina Tauschi

Tuota laulamme lajia,
tuota virttä vieretämme:
noita Pohjolan pitoja,
jumalisten juominkia.
Viikon häitä hankittihin,
valmistettihin varoja.
Noilla Pohjolan tuvilla, Sariolan salvoksilla.

(Kalevala, 20. runo)

Kaunis pala, jota oli vaihteeksi ilo virkata selkeällä ohjeella. Huomenna tuleekin taas jo uuden palan ohje ja maanantaina on tentti. Katsotaan kuis kyydissä pysytään?

Pala 19 Tellervo, suunnittelija Annika Yrjölä

Äitini toinen nimi oli Tellervo ja siksi tein tähän palaan hieman enemmän omaa, kuten sydämen kukan keskelle ja eri tavoin kierrettyjä pylväitä. Koska pylväät olivat kierrettyinä lyhempiä, niin tein myös ylimääräisen rivin palaani. Harmaasta kohdan kulmat olivat pari silmukkaa lyhyemmät kuin suunnittelijan palan vastaavat, joten palan ylimääräinen rivi tasoitti silmukkamäärän oikeaksi.

Tellervo, Tapion neiti,

metsän tyttö tylleröinen,

utupaita, hienohelma,

hivus keltainen, korea,

jok' olet karjan kaitselija,

viitsijä emännän viljan

mieluisassa Metsolassa,
tarkassa Tapiolassa!
(Kalevala, runo 32; 251-258)

Pala 20 Tapio on suunnitellut Milla Elo

Tapion talon isäntä,

Tapion talon emäntä,

metsän ukko halliparta,

metsän kultainen kuningas!
(Kalevala, runo 14; 213-216)

Tapioon virkkasin takaa kierrettyjä silmukoita yhden rivin ja ylimääräisen puolipylväsrivin, että sain viimeiselle riville 40 silmukkaa, kuten muissakin lapuissa on.

Tapiota ja Tellervoa virkatessa soi päässä Pieni tytön tylleröinen.

Laadunvalvoja

Kivasti on edennyt tämä projekti. Enää "vain" kaksi riviä eli 8 palaa ja reunukset puuttuvat. On siinäkin aikamoinen työn sarka. Olen monesti miettinyt, kannattaisiko tällaiset pidemmät projektit postata siten, että alku jää alimmaiseksi? Ei tarvitsisi joka kerta kelata pitkään, kunnes osuu oikean päivän kohdalle. Toisaalta, kun joku lukee ensimmäistä kertaa tekstiä niin työ etenee loogisesti. Puolensa molemmilla tavoilla.

Tänään sain tehtyä Bonus 1 palan, jonka on suunnitellut Seija Ervelius. Palan nimi on Sormet sormien lomahan.

Lyökämme käsi kätehen,
sormet sormien lomahan,
lauloaksemme hyviä,
parahia pannaksemme,
kuulla noien kultaisien,
tietä mielitehtoisien,
nuorisossa nousevassa,
kansassa kasuavassa:
noita saamia sanoja,
virsiä virittämiä
vyöltä vanhan Väinämöisen,
alta ahjon Ilmarisen,
päästä kalvan Kaukomielen,
Joukahaisen jousen tiestä,
                                                                                     Pohjan peltojen periltä,
                                                                                             Kalevalan kankahilta.
                                                                                          (Kalevala, 1. runo)

Hyvää pyhäinpävän iltaa!

Pala 21 on Tuula Kyrölän suunnittelema Lintukoto

Aamukahvin lomassa, toisten vielä nukkuessa, virkkasin viimeisen kerroksen Lintukotooni. Kukan terälehtien virkkaustekniikka oli ihan jotain uutta minulle. Luulin ensin, että kuvio oli kudottu ja aivan samalta se näyttääkin. Ihmeellisiä ovat lankojen tiet..

Nyt oli pidempi tauko virkkauksesta. Syystä että bonuspala Hirvenhiihto ei mielestäni kuulunut lainkaan tähän peittoon. Se ei ole mandala. Se on kaunis, hienosti oivallettu, selvästi hirvenhiihtoa kuvaava pala, mutta ei mielestäni tämän peiton joukkoon sopiva. Olen tehnyt tässä välissä kaikenlaista muuta käsityötä, mutta tämä vaan jotenkin lakkasi innostamasta täysin. Vihdoin päätin, että teen tämän palan viimeisenä tai tuon Pohjan akka -palan toiseen kertaan silmukat edestä virkattuna. Minä hirmuinen pohjan akka, joka täällä noidun. Anteeksi suunnittelijalle, toivottavasti ymmärrät pointin tai ei tarvi ymmärtää. Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos..

Pala 22 Taina Tauschin Marjatta oli ihanan kaunis ja täynnä yksityiskohtia

Kirkui marjanen mäeltä,

Puolukkainen kankahalta:

”Tule, neiti, noppimahan,

Punaposki, poimimahan,

Tinarinta, riipimähän,

Vyö vaski, valitsemahan,

Ennekuin etana syöpi,

Mato musta muikoavi!”

(Kalevalan 50. runo)

Kalevalan loppuruno kertoo Marjatasta, joka paimenessa ollessaan löytää puolukan mättäältä, syö sen ja tulee raskaaksi. Poikalapsi syntyy tallissa, mutta katoaa pian, kunnes löytyy suolta. Suuri tietäjä Väinämöinen tuomitsee isättömän lapsen kuolemaan, mutta tämä nousee puhumaan Väinämöisen tuomiota vastaan. Poika ristitään Karjalan kuninkaaksi. Väinämöinen joutuu lähtemään. (Wikipedia)

Onko Elias Lönnrot kirjoittanut Kalevalaa vähän Raamattua mukaillen suomalaisille pakanoille?

Taas tuli pidempi tauko, kun piti tehdä joulukalenterisukat tähän väliin ja muutoinkin kaikki jouluhässäkkä välissä. Nyt urakalla eteenpäin!

Anneli Vierimaa: Kantele osa 23

Kust' on koppa kanteletta?

Hauin suuren leukaluusta.

Kust' on naulat kanteletta?

Ne on hauin hampahista.

Kusta kielet kanteletta?

Hivuksista Hiien ruunan.

(Kalevalan 40. runo)

Aloitin tekemään Sammon ryöstö -palaa tyttäreni uudess asunnossa. Takahampaastani irtosi paikka ja tein loput kappaleesta Akuutti 24 päivystyksessä eli Päijät-Hämeen Keskussairaalassa. (Terveysasema myytiin ja tietokoneohjelmat toimivat vasta helmi-maaliskuussa, joten sieltä ei aikaa voinut varata). Mielestäni malli oli tehty liian vähin silmukkalisäyksin ja veti kupiksi (tai sitten kännykästä en laskenut mukaan kaikkia koukeroita), joten lisäilin silmukoita omaan palaani. Pala jäi myös lopulta liikaa ympyrän muotoiseksi vähäisten kulmapylväiden vuoksi, mutta saattaa olla, että hammassärkyni aiheutti negatiiviset reaktioni palaa kohtaan. Muutoinhan pala on kaunis, ei käy kieltäminen.

Marika Nordlin, Sammon ryöstö osa 24

Siitä vanha Väinämöinen,

toinen Seppo Ilmarinen,

kolmas Lieto Lemminkäinen

saattelivat sammon suuren

Pohjolan kivimäestä,

vaaran vaskisen sisästä.

Veivät sen venosehensa,

latjasivat laivahansa.

(Kalevalan 42. runo)

Hollolan kuntakeskukseen oli joulukuun ajan valonheittimellä laitettu Suomi Finland 100 -teksti pyörimään ja kaksi kuntakeskuksen pääkatua saivat uudet hienot katuvalot.

Seuraava bonuspalanen, Anne Vierimaan suunnittelema Pohjolan väki, on mielestäni suorastaan mahtava. En osannut edes aavistaa, että virkkaamalla saisin tehtyä ihmisiä työhön noin vähin silmukoin. Rakastuin palaan ensisilmäyksellä. Aloitin sitä kuvasta katsomalla ensiavussa, joten alku ei ole ihan presis mallin mukainen. Palailen palan tehtyäni.

Tässä se on. Tyttäreni mukaan ihmiset näyttävät fitnesskisassa olevilta bodareilta takaapäin kuvattuna. Annoimme pisteitä lihaksille naurujen kera.. Nerokas ja samalla hassunhauska pala!

Päästi kurki kumman kulkun,
säikähti pahan sävelen;
heti loihe lentämähän,
lenti poikki Pohjolahan.
Sitte tuonne tultuansa,
Pohjan suolle saatuansa
vielä parkaisi pahasti,
äkeästi ärjähteli:
sillä Pohjolan herätti,
pahan vallan valveutti.

Kilistellessämme vuodenvaihteen maljoja tyttären kummitädin kanssa, jolla on koira, Kennelnimeltään Mielikki, (Saman pentueen koirat ovat kaikki nimetty Kalevalan mukaan) kyseli kummitäti onko Mielikin palaa peitossa? No eipä löytynyt, joten tein Hirvenhiihtopalan tilalle oman bonuspalan Mielikille.

Mielikki metsän emäntä,
Muori puhasmuovollinen,
Varustellos mun varani,
Kohotellos kohtaloni!
Aukase metinen arkku,
Mesilipas liikahuta,
Sisässä salon sinisen,
Kummun kultaisen navalla!
Pane kulta kulkemahan,
Hopia vaeltamahan,
Vasten miestä valkiata,
Kovin koivun karvallista!

(Kanteletar)

Ei minusta suunnittelijaa tule, mutta menee muiden joukossa. Palassa näkyy, jos oikein mielikuvitusta käyttää kettuja (kukan jälkeen harmaat), pupuja (valkoiset pallukat ketun päällä) ja metsän pusikoita ja kukkia, laidat hunajakennoja..

Viimeisenä bonuspalana Sari Marttilan suunnittelema Elias Lönnrot. Kissa pyörii vieressä kuin Lönnrot runonkeruu matkoillaan, joilla kokosi Kalevalan.

Enää jäljellä "vain" Pohjan neito -reunukset. Tarkkaavaisimmat huomaavat, että olen aloitellut reunaa jo hyvän matkaa. Torstaista alkaa taas työssäoppimisen näyttö, joten jos en saa tänään valmiiksi, niin sitten siirtyy parilla viikolla eteenpäin.

Tuo oli kaunis Pohjan neiti,

maan kuulu, ve'en valio.

Istui ilman vempelellä,

taivon kaarella kajotti

pukehissa puhta'issa,

valke'issa vaattehissa;

kultakangasta kutovi,

hope'ista huolittavi

kultaisesta sukkulasta,

pirralla hope'isella.

(Kalevala, 8. runo, 1-10)

Reunukset tulivat tehtyä. Koska olin tehnyt ruudun reunukset pienemmillä silmukkamäärillä, niin kolmesta kulmauksesta tuli erilaiset mitä ohjeessa. Mutta luulen, ettei kukaan tyttäreni luona katso niin tarkkaan peittoa, että edes homaa kulmat. Jos huomaa, niin annan isot aplodit!