keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Yökyöpelisukat ja langan värjäystä

Aloitin oikean jalan yökyöpelisukan. Kokeilin ensimmäistä kertaa myös lankojen värjäystä. Tein raparperikiisseliä ja ostin kaupasta uusia porkkanoita. Raparperin kuorintajäte ja porkkanan naatit pääsivät liki kiehuvaan veteen. Annoin kasvien liota yön yli päästämässä väriä.

Aamuna siivilöin kasvit pois kattilasta ja upotin valkoisen jämäkerän löyhäksi avattuna liemeen. Lämmitin taas veden liki kiehuvaksi ja annoin langan liota yön yli. Huuhtelin langan seuraavana aamuna. Melkoisen laimeaa keltaista tuli tästä satsista.
Ei ihan kissojen silmien väristä lankaa
Sukka on edennyt juhannukseksi kantapäähän saakka. Kävellessäni kolmea Tiilijärveä ympäri, keräsin kuivia käpyjä muutaman. Koitan, tulisiko niillä ruskeampaa lankaa? Melkein kaikista lehtikasveista saa kellertävää näin kesäisin. Kävyt liki kiehuvaan veteen likoamaan ja ne saa nosteltua pois ihan käsin, kun vesi on odottelun jälkeen haileaa.

Vielä löytyi pieni jämäkerä valkoista. Heitin langan liemeen ja kuumensin taas liki kiehuvaksi. Liemi ainakin näyttää ruskealta. Väri ei tarttunut lankaan niin voimakkaasti, kun toivoin, mutta vaalean ruskeaa tuli. Aika vaaleita, ehkä käytän nämä johonkin muuhun...

Elämä on oikukasta. Nuorin kissani tuli juhannus aatonaattona silittämään poskeani ja puskemaan. Yleensä sillä oli tapana taputtaa käpälällä poskeani, jos herätyskello oli soinut tai käytävällä liikkui joku. Se ei syönyt tai juonut koko päivänä. Ajattelin sen syöneen ampiaisen tai että sen hampaissa on jotain vialla. Juhannusaaton se oli parvekkeen tuolin alla koko päivän. Meni sinne aamulla ja kun tulin töistä, ei tullut vastaan. Tiesin, että joku on pielessä. Vein kissan päivystävälle eläinlääkärille illalla. Siellä otettiin ultra, jossa näkyi vatsassa kanamunan kokoinen kasvain ja nestettä. Suolistosyöpä ja ennusteet selvitä olivat huonot. Itkuhan siinä tuli. Sain kissalle pahoinvointilääkkeet, jotka se oksensi kaaressa. Olen aloittanut uuden työn kotipalvelussa ja työvuorot olivat pitkiä, en saanut lähilääkärille eutanansia-aikaa ennenkuin seuraavalle torstaille. Ajattelin, että kissa kuolee jo tuskiinsa sillä välin. Urheasti se kesti ja tarvi vielä kaksi unipiikkiäkin, ennen kuin suostui nukkumaan viimeiseen uneensa. Yksi elämäni vaikeimmista viikoista oli katsella tyttäreni ja kissan kärsimystä.
Mikä kaveria vaivaa?
Vähän nuolaisen, vaikka kipeää tekee.

Oikean sukan kutominen jäi hetkeksi tauolle ja kun vihdoin aloin neuloa, taisi tulla aika monta virhettä. Yleensä puran ja korjaan virheeni, mutta tähän sukkaan saa jäädä kaikki murheet ja kaipaus. Enää lankojen värjäys ja silmien väritys, eivät nekään tuntuneet tarpeellisilta näihin sukkiin.


Uusi työni on suurelta osin Vääskyssä tapahtuvaa ja ihan mukavaa. Tauolla kävin kanavalla kävelemässä. Olen jostain lukenut, että uusi työ ja läheisen/lemmikin kuolema stressaavat suurin piirtein yhtä paljon. Nyt kun osuivat  molemmat samalle viikolle, niin onneksi selvisin kaikkien romahdusten jälkeen. 30 kilometrin työmatka aamuin illoin vielä kesän valoisilla säillä menettelee, mutta miten jaksan syksyllä? Jää nähtäväksi...

En ole osannut varmaan ikinä nauttia vapaapäivästäni, niin kuin nyt. Tämä tuntuu niin luksukselta olla aivan omissa ajatuksissani, ihan vaan olla. Kasvimaalta hain mansikoita ja pionit kukkivat niin kauniisti.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti