Pajuneliö-torkkupeitto

Tilasin Adlibrikseltä erehdyksessä Dusty Purple -väristä sockilankaa, vaikka tarkoitus oli tilata beigeä. Onneksi Novitalla oli joku Cal-peittosysteemi aluillaan, johon on käytetty lilan eri sävyjä, niin totesin ne kivaksi ja varastin värimaailman idean.

En jaksa odotella palojen julkaisua viikkotolkulla, koska minulla on jo kaksi ikuisuusprojektia meneillään: lämpötilapeitto 2020 ja Köpispeitto, siispä virkkaan jotain yksinkertaista.
Pajuneliöitä en ole aiemmin virkannut, joten olkoon ne mallina. Nämä valmistuu nopeasti ja ovat ajattoman kauniita. Pajuneliön ohjeita löytyy googlettamalla tai Pinterestistä.

Yksi 100 g kerä vaalean lilaa Sockilankaa riitti 13 palaan, 150 g 7-veljestä valkoinen 20 palaan, munakoison lilaa on vielä paljon jäljellä. Aion sillä yhdistää palat toisiinsa. Virkkasin 40 palaa ja yhdistin ne tummalla ketjusilmukkarivillä. Saatan vielä joskus jatkaa isommaksi peittoa, mutta tämä on toistaiseksi pienen yökyläilijän sänkyyn valmis.

Aloitin työt toukokuun alussa läheisessä palvelukodissa. Yllättäen olen viihtynyt todella hyvin. Vaikka työ on aamuvuoroissa melko hektistä, niin työkaverit ja ilmapiiri on ollut valtavan virkistäviä. Iltaisin tosin jalat huutaa hoosiannaa ja nukahdan nojatuoliin, kun avaan telkkarin. Yöllä olen monesti käärinyt villapeiton polvieni ympärille pakotusta helpottaakseni. Myös työnantajan tarjoama ilmainen käsi- ja jalkahoito toi ihanaa helpotusta särkyihin.

Toukokuu on ollut kiireinen myös kasvimaalla. Lumien alle jääneet retiisin, lantun, nauriin ja salaatin siemenet eivät olleet yllättäen moksiskaan lumesta, vaikka olin jo valmistautunut kylvämään siemenet uudelleen. Toivottavasti aurinko ei polttanut muita pieniä alkuja, kun en pariin päivään päässyt kasvimaalla käymään. Sade toi helpotusta kiireisiin ja pääsin virkkailemaan peittoa ilman omantunnon kolkutusta.

Ensimmäisistä raparperin varsista tein kiisseliä ja Sikke Sumarin Namasten chutneyn 0,5 litrasta tuli 3 isompaa pilttipurkkia. Nokkosia olen kuivatellut jo muutaman satsin.

Voikukkahunajaa ja nupuista voikukkakapriksia innostuin myös kokeilemaan. Voikukkahunaja maistuu ihan oikealta hunajalta ja 3 vuotiaskin tykkäsi lettujen kanssa, niin että halusi lisää.

Voikukkasiirappi ohjeeni:

Litra kukintoja, puolikas sitruuna, 4 dl vettä, 3 dl sokeria noin ja 1 tl vaniljasokeria

Keitin kukintoja ja sitruunasiivuja noin 15 minuuttia 3,5 dl vettä. Siivilöin siivilässä pyyhkeen läpi veden toiseen kattilaan. (Pyyhe tuli keltaiseksi, joten ei ihan parasta pyyhettä kannata käyttää). Lisäsin sokerin ja vaniljan ja jatkoin keittämistä noin puoli tuntia ja purkitin.  Jos keittää kauemmin niin neste haihtuu enemmän ja hunaja tiivistyy. Hunaja tiivistyy myös jääkaapissa lisää ja todellakin maistui hunajalta. Jos olet allerginen siitepölylle, niin älä kokeile.

Voikukkakaprikset:

Liemi erikseen keitetty:

1dl omenaviinietikkaa

0,5 dl vettä

1 rkl sokeria

laakerinlehti

Voikukannuppuja ryöppäsin 1 rkl merisuolalla maustetussa vedessä pari minuuttia. Siivilöin nuput veden alla ja purkitin. Kaadoin kiehuvan liemen päälle ja laitoin tekeytymään jääkaappiin. Huono kokki, kun en ole vielä maistanut tätä keitosta.