Vauvan vaiko nuken villatakki?

Muutama syy taas itselle muistutukseksi, miksi kudon villasukkia niin mielelläni? Ohjeet ovat usein vaillinaisia, vaikeasti ymmärrettäviä tai niissä on selkeitä virheitä, joita aloitteleva käsityön tekijä ei saa pähkäiltyä itsekseen ja työ jää siksi kesken tai siitä ei saa sitä mielihyvää, mikä onnistuneesta työstä tulee.

Patteri taisi olla liian kuuma, joten seuraavaksi lämpimin paikka kelpasi.

Lainasin kirjastosta Suloiset silmukat -kirjan. Löysin kivan villatakkimallin vauvalle ja hilelankaa löytyi laatikoista ohjeessa mainittu tarve 150 g. Pakkaspäivänä oli kiva aloittaa työ.

Takakappaletta kutoessa huomasin, että ei taida tuo määrä lankaa riittää. Ehkä langan tarvemäärä on laskettu kuitenkin ohuemmasta, kevyemmästä langasta eikä ohjeessa mainitusta paksummasta. Onneksi olin aiemmin kutonut hilelangasta kaulaliinan, joka on jäänyt komeron ylähyllylle uusien tullessa tilalle. Langan riittävyydestä ei  tullut ongelmaa. Malli tuntui helpolta. 

Sekään ei häirinnyt, että oikean etukappaleen kavennus oli neuvottu väärin. Tässä vaiheessa hokasin, että kavennus kuuluu tehdä työn loppuun, missä hihakavennuskin oli eikä mainittuun alkuun.

Ongelma tuli eteen vasta pääntiessä. Kaulus tuli ahtaaksi ja tosiaan, kaulus onkin kaikissa kirjan kuvissa käännetty sisäänpäin, vauvan kaulan puolelle. Olisiko pitänyt raksuttaa itselläkin, että siinä kohdin oli jotain omituista?

 

Ihan kuin ohje olisi loppunut kesken. Muista osista kuin olkasaumojen yhdistämisistä ei ohjeessa ollut mainintaa. Sain vähäiset palaset yhteen ilman kerrottua järjestystäkin, mutta pieleen menneen kauluksen jälkeen harmitti. Pieleen meni koko työ! 

 Koko, jonka tein oli 3-6 kk ikäiselle. Villatakki mahtuu nippanappa 1-3 kuukautiselle, jos vauva on alle 3 kg syntyessään tai sitten 50 cm nukelle.

Onneksi pakkanen hellitti ja pääsee ulos! Ihana aamu -10 enää!