Sukkia tein tasaiseen tahtiin, muutaman vuoden, vähän jokaiselle, kuka vaan niitä vain huoli mukaansa. Tyttärelle, isälle, veljelle, veljenpojille, serkuille, kummilapsille, opeille, koulukavereille, naapureille,omille ystäville...
- muutamia mainitakseni ;)
Niskassani oli ylimääräinen nikama ja ajoittain mikreeni vaivasi. Tänä kesänä olen huomannut, ettei tuota kanamunan kokoista pattia enään niskaani nouse. Ei myöskään minkäänlaista päänsärkyä ole ollut pitkään aikaan. Ilmeisesti tuo nikama on kulunut pyöreäksi tai lähtenyt liikkeelle johonkin suuntaan, mutta pysykööt poissa, en huutele perään.
Sukkien jälkeen innostuin kutomaan lapasia, mutta koska ne eivät pidä tuulta ja ovat talvella tosi kylmät, vaikka kudottu kaksinkertaisesta langasta, niin innostus niiden tekoon lopahti melko lyhyeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti