lauantai 3. elokuuta 2013

Vadelmatorttua ja väriloistoa


 Palsta on tähän aikaan vuodesta kauneimmillaan. Toiset palstaviljelijät jaksavat vuodesta toiseen ihastuttaa kukkaviljelmillään. Osa vie satoa torimyyntiin, osa kasvattaa omaksi ilokseen. Eräältä palstalta löytyy yli 300 eri kukkalajia. Omalla palstallani on 1x10 metrin kaistale kukkia ja kukkivia yrttejä, useimmat syötäviä. Maljakoissa minulla on kesäaikaan aina kukkia. Olen kuivattanut kehäkukkia sämpylöihin piristeväriksi ja kurkkuyrtin kukkia jääpaloihin, mutta harvakseltaan niitä tulee kuitenkin käytettyä - ihan liian harvoin.

Paratiisi

Voiko täällä mököttää?
kurkkuyrtti
kehäkukkaa ja mäkimeiramia



Tiesittekö, että on keltaista vadelmaa? Tyttäreni oli pieni, kun aloitin palstaviljelyn. Hän kävi juttelemassa erään tädin luona ja täti antoi tytölle milloin mitäkin omaa kasvatettavaa, myös tällaisen vadelman. Keltainen vadelma tekee marjoja pitkälle syksyyn ja on satoisampaa kuin punainen. Palstallani on kaksi keltaista ja kuusi punaista vadelmapuskaa ja keltaisista saan satoa enemmän. Jonkun mielestä punaiset vadelmat ovat hiukan makeampia, kuin keltaiset, itse en eroa maista. Tänään keräsin vadelmia punaisista puskista ja tein kääretortun.


4 munaa
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1/2 dl perunajauhoja
1/2 tl leivinjauhetta


Vatkaa munat ja sokeri, lisää sekoitetut jauhot. Paista noin 10 minuuttia 200 asteessa. Kumoa sokeroidulle paperille. Uunissa pohjalla ollut leivinpaperi irtoaa helposti, kun sudit sen kylmällä vedellä ja annat vähän jäähtyä. 



2 dl kuohukermaa
1 rkl sokeria
3 dl vadelmia

Vispaa kerma ja sokeri. Levitä torttulevylle ja ripottele marjat tasaisesti. Kääri paperin avulla rullalle.
Tekijä saa päätypalat

Pakasta siivutettuna yllätysvieraita varten. Palat sulavat nopeasti ensikuulumisten aikana kahvia keittäessä.
Ruokaohjeet ovat simppeleitä kotiruokia ja herkkuja, jota meillä tehdään. Toivottavasti saan tulostettua näitä tyttärelleni ja resepteiksi kansioon kuvineen ja lahjaksi, kun joskus lähtee kotoa maailmalle. Äidin reseptivihkon isä erehdyksessä heitti roskiin. Ja sekös on harmittanut ja harmittaa vieläkin, jos ei muuta harmituksen aihetta löydy!

Taidan tehdäkkin valokuvakirjan tyttärelle, niin ei tartte tänne tulla neuvomaan ; )

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti